Tänään meillä on juhlittu syyspäivätasausta sadonkorjuun merkeissä, eli nostin viimeinkin keväällä kylvämäni valkosipulit maasta. Sainkin ihan kelpo saaliin ottaen huomioon sen, etten ole koskaan aikaisemmin viljellyt minkäänlaista sipulia ja tämä oli lähinnä kiinnostuneen kokeilu, että olisiko tästä taas uudeksi tavaksi (pyrkien taas lähemmäksi ja lähemmäksi omavaraisuutta). Sain valmiiksi kylmäkäsitellyt sipulit koulukaveriltani keväällä ja laitoin kasvimaan mummolaan, kerrostalossa kun ei oikein tuo viljeleminen luonnistu kovinkaan suuressa mittakaavassa.
Ei tullut hurjan suuria yksilöitä, mutta suurempia kuitenkin kuin odotin.
Makukin on varsin hyvä.
Samalla kertaa esittelen teille mielelläni mummolan kellarin. Se on yksi hienoimmista kellareista mitä tiedän, vaikkei kellarikokemukseni olekaan kyllä mitenkään erityisen laaja. Aikaisemmin en ole kuitenkaan nähnyt täälläpäin yhtään tällaista kellaria, vain sellaisia maantasalla olevia tai korkeintaan lievästi alennettuja yksilöitä. Muualla maailmassahan on vaikka kuinka paljon hienoja kellareita, mutta täällä hienoihin yksilöihin on vaikeaa törmätä.
Tämä kellari on kuitenkin rakennettu niin, että rappusia myöten laskeudutaan kalliopinnan tasalle. Ulkoapäin ei uskoisikaan, millainen kellari on kyseessä.
Kesällä kallio viilentää kellaria ja talviaikaan siitä vapautuu vastaavasti lämpöä, mikä pitää kellarin lämmön tasaisena. Kellarissa on ihan omanlaistaan satumaista tunnelmaa ja miksikäs ei olisikaan, onhan kellarikin jo melkoisen vanha, samalla tavalla kuin koko paikkakin.
Syksy on nyt virallisestikin täällä. Maisemat ovat jo rusentuneet, eikä kaunista keltaista ole liiemmin näkynytkään. Seuraavaksi aletaan matkata kohti talvea ja luonnon lepokautta. Yllä viikko sitten näpertelemiäni sammalpalloja päivänvalossa. Nyt lähden jälleen kerran lämpenemään saunan lauteille.
Kaunista syyspäiväntasauksen iltaa kaikille!
