Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu 2010. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu 2010. Näytä kaikki tekstit

torstai 13. tammikuuta 2011

Nähdään taas, joulu!

Tähän aikaan vuodesta voinee jo paljastaa edellisen joulun korttimallit;


Ylempi korttimalli lähti yleisesti kaikille tutuille ja sukulaisille, alemmalla Tolkien-aiheisella korttimallilla tehdyt kortit lähti Konnun korttivaihtoon. Ajattelin alkaa väkertämään tämän vuoden joulukortteja jo nyt keväällä, kenties jo tässä kuussa. Ensi syksystä kun en tiedä, ja mieluummin teen aina etukäteen kuin kauhealla kiireellä marras-joulukuussa.

Ajattelin myös linkata mukaan kuvaa itsenäisyyspäivän kattauksesta. Tämäntyyppinen piti tulla joulupäivän kattauksesta viime jouluna, mutta kuten tiedättekin, ei siitä tullut sitten mitään.


Joulu-Magnus


ja puolivuotias Ester;

Olemme ottaneet osaa kahteen leikkimieliseen netti-kissanäyttelyyn. Parempana päivänä Felix treenasi kunnollisempaa näyttelyasentoa, ja tästä lähdetään sitä kehittämään (täytyy muistuttaa pidellyttä ukkia siitä, että laittaa paremmin omat kätensä piiloon ;) ):


Loppuun Magnus uskaltaa jo näyttää kieltä...


ja huiskuttaa hyvästit joululle!



keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Toipilas


Pikkuinen toipilas-Eeniski.
Kuva on otettu puolivuotissynttäreitä varten,
meillä oltiin tosiaan puolivuotiaita 28.12.
Painoa tällä pikkuisella oli tasan kolme kiloa
(ja Magnuksella 3,6 kg ja Esterillä vähäiset 2,3 kg).

***
Juuri nyt meillä voidaan ihmeellisen hyvin, mutta Fabun tapauksesta viisastuneena en enää hehkuta sitä täällä, että kissani voisi hyvin. Kesäkuussa nimittäin ehdin kertoa iloisena siitä, miten kissa oli sittenkin loistokunnossa, kunnes sitten lähtikin viimeiselle matkalleen vain viikkoa myöhemmin. Nyt sanotaan että meillä voidaan toistaiseksi hyvin!

Felix oli aika huonona tuon taudin pohjalta. Taisi lopulta oksentaa enemmän kuin Ester, mutta Magnuksen kanssa melko tasoissa. Magnus vain on jykevämpää ja topakampaa tekoa, joten Magnuksen kuntoa tuo tauti ei kauheasti huonontanut.

Tapaninpäivän Felix tosiaan oksenteli ja sama jatkui vielä yölläkin, joten 27. päivä napotimme aamukahdeksalta klinikan ovella. Felix oli hyvin kuivunut ja reppanalla oli vähän kuumetta, joten pikkuinen jäi klinikalle tiputukseen ja sai primperanin lisäksi myös metacamia suonensisäisesti kuumeeseen.

Iltapäivällä sain hakea vauvani kotiin, ja pakko sanoa että kyllä siinä tirahti useammatkin kuin yhdet itkut sitä odotellessa. Pelotti niin vietävästi että ei kai vaan taas käy huonosti. Myös poikaa pelotti melkoisesti yksinään siellä klinikalla kuulema ja taisi olla melko tyytyväinen kun pääsi kotiin.

Sitten koetin ottaa muistoksi kuvia pienestä tassu-paketista. Kuvattava ei ollut täysin samaa mieltä ja pakeni ensin pöydän alle ja siitä makuuhuoneeseen.

Kunnes sitten makuuhuoneessa onnistuimme nappaamaan yhden välttävän kuvan pienestä kädestä.

Sitten lupasin, että nyt syödään mitä vain pikkuinen haluaa ;)
Ja söikin aika reippaasti, ottaen huomioon että pientä piti vieläkin lisäjuottaa pikkuisen ruiskulla.
Helpotus oli ilmeisesti valtava kun suussa maistuikin normaali vesi inhojen troppilitkujen sijaan!


Sairaita kissoja oli kuulema melkoisesti ainakin täällä meidän seuduilla. Lääkäri-parka päivysti koko joulun yksinään, ja sanoikin olevansa pikkuisen sekalainen jo joulun jäljiltä. Oli yötkin täynnä leikkauksia kun vanhemmilta kissoilta piti epäillä pahimmissa tapauksissa suolitukoksiakin, vaikka tämä sama tauti mitä ilmeisimmin oli niilläkin. Kissaressuja!

Sellainen oli siis meidän joulu vuosimallia 2010. Huolta, surua ja puklujen siivoamista selkä vääränä, mutta myös helpottuneisuutta joulukuun loppupuolella.

Toivottavasti tämä vuosi on pienille helpompi!


lauantai 1. tammikuuta 2011

2011


Oikein iloista ja riehakasta uutta vuotta 2011!!

Olkoon tämä vuotesi täynnä itsellesi tärkeitä ja innostavia asioita
ja suokoon se sinulle rauhaa ja rakkautta!

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Itku pitkästä ilosta

Tulin alunperin tänne kirjoittamaan siitä, miten mukava joulu meillä oli...
Siitäkin huolimatta että äitini oli kipeä ja Ester oksenteli aattopäivän.

Tarkoitukseni oli kertoa miten ihanaa oli

muistella lämmöllä edesmenneitä läheisiämme...


saunoa kynttilänvalossa ja muutenkin hämärässä saunassa...


sytytellä kauniita ulkotulia pimeään jouluiltaan...


syödä hyvin kauniisti katetun pöydän äärellä...


loikoilla päiväunilla ja odottaa pukkia kärsimättömästi,
(Missä se oikeeeeeeeesti viiiiiiipyyyyyyy..)
"marmarmar"...


ja avata ihanan kihisyttäviä lahjoja ja koettaa vohkia ihania pakettinauhoja...

Mutta liian optimistinen olin tänäkin vuonna... Odotin että pitkästä aikaa olisi ollut jotenkin erityisen helppo ja mukava joulu. Toki aatto olikin oikein mukava jos ei tosiaan lasketa Esterin oksentelua ja äitini kipeyttä.
Joulupäivän aamuna joku oli oksentanut vessan matolle ja yhden maissa Felix oksensi myös kerran. Samoihin aikoihin Magnuskin alkoi oksentaa. Siinä vaiheessa aloin jo hiukan huolestua, kun vessalaatikossa ei oltu käyty ollenkaan normaaliin tapaan ja kaikki olivat oksentaneet siihen mennessä jo, kuka useammin ja kuka harvemmin.
Illalla, ehkä joskus seitsemän aikaan Magnus alkoi oksentamaan verta ja siinä vaiheessa soitin päivystykseen. Lääkäri käski tulemaan klinikalle ja niin me lähdimme ajamaan pitkää matkaa kaupunkiin klinikalle. Olimme perillä joskus yhdeksän maissa, mutta meitä ennen oli potilas, joka jouduttiin valitettavasti lähettämään kohti parempia juoksumaita...
Kun sitten pääsimme lääkärin pakeille, todettiin että Ester on kuivunut eikä poikienkaan tilanne ole siitä kaukana. Muuten kaikki vaikutti olevan kunnossa, mutta veren oksentaminen nyt ei tietenkään mikään hyvä juttu ollut.
Esterin olisi oikeastaan pitänyt jäädä sinne tiputukseen, mutta sai kuitenkin luvan lähteä veljien mukana kotiin. Saimme Primperania, Zantacia ja Nutriplus-energiageeliä.
Magnus jatkoi oksentelua, mutta Ester vaikutti jo hieman paremmalta, ei ollut oksentanut sitten aamun.
Neljän maissa havahduin siihen kun Felix laskeutui puu-pussistaan maahan ja antoi ylen - siinäkin oli mukana verta. Sen jälkeen se onkin raukka oksentanut vaikka kuinka, eikä ruoka ole maittanut yhtään. Koko päivän olen tarjonnut ruokaa, mutta nyt kohta aletaan syömään ruiskun kanssa, ei muuten mene alas...
Lääkkeiden ottaminen ei ole kenestäkään yhtään herkkua, joten sitä tappelua on vielä edessä tällekin illalle.
Summa summarum, Ester voi ilmeisesti jo paremmin, Magnus on siinä rajoilla ja Felix on vielä äärettömän huonovointinen.
Ei tiedetä ollenkaan varmaksi mikä lapsia oksettaa, ja jos Felix oksentaa vielä yön yli niin se on pakko viedä klinikalle tippaan ja tarkempiin tutkimuksiin.
Lääkäri arveli tautia tarttuvaksi, sillä jokainen kissa sairastui tautiin vuorotellen.
Kuulemma harvoin kuitenkaan tuollaisia viruksia tarttuu rokotettuihin ja täysin sisäkissoihin, kuulema.
Mitään uusia ruokia meillä ei ole ollut tarjolla, ja uudet lelutkin kuoriutuivat paketeista vasta Esterin jo sairastuttua. Eli jostakin muualta viruksen on pitänyt meillä tulla, voihan se olla että on tullut ihan omissa kengänpohjissani, tuskin saadaan koskaan sitä tietää.

Nyt kun vielä tuo Felix tointuisi edes pikkuisen paremmaksi...

perjantai 24. joulukuuta 2010

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua!

Pienenä tyttönä minä haaveilin lemmikki-porosta...


Joulun aikaan olisi voinut tonttuilla oikein urakalla...!


Oikein hyvää, rauhallista ja onnellista joulua
teille kaikille meiltä kaikilta!

Pienet ovat niin innoissaan,
kun on kaikkea uutta ja ihanaa,
mitenkähän käy lahjojen kanssa... ;)


keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Jo on kuusi tuotu huoneeseen...

Hei siskot, veljet katsokaa!
Kas tupa meidän käynyt on jo puita kukkimaan!

Kuka siellä? Minä täällä!
Onko eessä häntä vaiko korva,
makaanko jo veljen, siskon päällä?




Jo sylki suuhun nousee tällä metsästäjällä,
oisko lintu-paisti tällä oksasella?


Vaan miten käykään metsästäjän,
kun kuusi kohtaa kohtalon ikävän?


Voisko puu tuo jo kasvaa takas juurilleen?
Jos niin käy, lupaan mä...

Nousta puuhun uudelleen!



*Mjau!*