11. Herra Danielin päivä

 Tänään on näköjään vietetty ihan huomaamatta herra Danielin nimipäivää.

Hip hip hurraa!

Lumitilanne näyttää jälleen heikolta. Viime yönä sitä satoi suhteellisen paljon, viitisen senttiä, mutta tänään ne ovat sulaneet taas pois. Ihankohan käy niin, että näen elämäni ensimmäisen mustan joulun?!

Onneksi jouluvalmistelut ovat kuitenkin hyvällä mallilla kaikesta sairastelusta (omasta ja kissojen) huolimatta, joten kyllä se joulu sieltä tulla saa, lumetonna tai ilman.

Elina

4. Onnea Daniel!

Tasan vuosi sitten eräs pieni herra antautui kiinni mummolan väelle ja jäikin sitten sille tielleen.

Tänään on herkuteltu pienellä kakulla, avattu paketteja ja rapsuteltu ja pusuteltu olan takaa! ♥

Vuosi on sujunut hyvin häntähuolia lukuunottamatta ja aika on juossut taas uskomatonta vauhtia...

Onnea Dansku!

Elina 

1. Kalentereita

Tänään on ollut taas aika avata joulukalentereiden ensimmäiset luukut.

Minulla itselläni on tänä vuonna Muumi-aiheinen kalenteri, mutta äidille ja äidin miehelle tein taas omat joulukalenterit. Äidin kalenteri on tietenkin perinteinen pussikalenteri, mutta äidin miehelle tein taas erikoisolut-kalenterin. Sattui vain yksi samanlainen kuin viime vuonna, joten aika hyvin omasta mielestäni!

Löysin vielä tuollaiset juuttikankaasta ommellut kassit kalenteria varten, kuvassa kalenteri valmiina lähtöön kohti sijoituspaikkaansa.

Eilen ripustelin vähän lisää koristeita meidän huusholliin, yllä vessassa olevat koristukset.

Dansku on voinut puuta koputtaen hyvin!

Elina 

Vesihäntä

Kävimme eilen eläinlääkärissä, kuten aikaisemmin kirjoitinkin. Olin pojan seurana siihen saakka, kunnes nukutusaine vaikutti. Sitten Dansku jäi lääkäriin ja minä menin asioille. Häntä aristi vielä nukutuksenkin läpi, joten kyllä se on oikeasti tosi kipeä. Ensin otettiin röntgenkuvat ja sitten putsattiin vielä hammaskivet, ettei tarvitse heti nukuttaa uudestaan. Lopuksi tuli mieleeni vielä verikokeiden ottaminen, kun niistä oli ollut puhetta edellisellä rokotusreissulla.

Röntgenkuvissa ei näkynyt murtumia eikä mitään muitakaan luumuutoksia. Niinpä saimme sellaisen diagnoosin kuin ns. vesihäntä, hännänjuuren hermotulehdus. Koirilla kuulemma melko yleinen vaiva, mutta kissoilla ei ihan niinkään. Lääkkeenä kortisonipiikki ja viikon tulehduskipulääkekuuri. Sitten katsotaan uudestaan, palaako vaiva.

Verikokeissa näkyi kuitenkin jotain vähän säikähdyttävää, kohonnut verensokeri. Toki kissalla verensokerit nousevat esimerkiksi stressin takia, mutta tämä arvo oli enemmän kuin normaali "stressi-sokeri", joten otettiin sitten pitkä sokeri ja sen tulokset tulivat tänään. Kaikeksi onneksi pitkä sokeri oli normaali!! Menemme puolen vuoden päästä kontrollikokeisiin, mutta ei siis diabetesta ainakaan toistaiseksi! :)

Kyllä säikäytti kovasti, mutta onneksi ei todettu diabetesta ja toivottavasti tulehduskin laantuisi mahdollisimman pian!

Elina 

Ei enää niin pieniä vauvoja

Eilen oli taas yksi vuoden kohokohdista, sillä kolmoset täyttivät neljä vuotta! Aivan uskomatonta, miten kohta neljä vuotta sitten luokseni saapui kolmeviikkoisia orpoja palleroisia...

Vaikka varsinainen merkkipäivä olikin jo eilen, niin juhlistimme vuosien kertymistä vasta tänään.

Paketeista paljastui tänä vuonna pieniä ratisevia ja ilmeisesti kissanminttuisia lintuja.

Myös Daniel sai oman paketin, ettei paha mieli yllättäisi! Ja tämä olikin pojan ensimmäinen syntymäpäivälahja, vaikka omat pienet juhlat pidämmekin sitten joulun alla, löytöajankohtana.

Jaksaa se vähän vanhempikin vielä leikkiä!

Linnut aiheuttivat paljon iloista mieltä, potkuttelua ja syljen eritystä!

Kissoillle tarjoiltiin possunsydäntä ja nappuloita, ihmiset saivat muuta kahvin kera!

Juhliminen voi väsyttää tottuneemmankin juhlijan.

Hiphiphurraa ja onnea vielä kerran!

Sunnuntain herrasmiesmetsästelijä(t)

Sunnuntai on sopiva päivä käytettäväksi hienostuneeseen herrasmiesmetsästelyyn.

Danskukin on päässyt nyt kunnolla sen makuun, mutta ulos ei kaipaile edelleenkään.

Minun onnekseni!

Muutoin voisi olla melkoinen huutokonsertti ulko-ovella, kun kelitkin ovat jo näin keväiset.

Oikeastaan herrasmiesmetsästelijöitä oli kaksin kappalein.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

Tehosterokotuksilla

Tänään Daniel kävi tehosterokotuksilla ja nyt on rokotesuoja hankittu taas vuodeksi eteenpäin. Ensi kerralla onkin sitten suurempi "remontti" edessä, kun pojalta otetaan verikokeet jne. rokotuksen lisäksi. Ehkä nämäkin pikkukissat pitäisi jo tarkastaa niiltäkin osin silloin samalla kertaa, tosin täytyy miettiä, joko tämän lauman kanssa joudutaan jakautumaan kahteen ryhmään lääkärissä käydessä. Neljän kissan kanssa käytiin viimeksi eläinlääkärissä ja välillä oli vähän hankalaakin moisen lauman kanssa...

Nyt Dansku ottaa torkkua tyytyväisenä, ehkä jo vähän nälkäkin olisi. Pojalle on muuten kehkeytynyt jo monen monta lempinimeä: Dansku, Danskuli, Dante, Tane... Yleisin kutsumanimi taitaa olla tällä hetkellä Dansku Bansku Banaani! Hassua muuten, miten Daniel reagoi kaikkein parhaiten korkeaan, vähän lässyttävään jutteluun. Normaalilla äänellä poikaa saa harvoin tulemaan luokseen, mutta noin kutsuen poika tulee yleensä jutellen luokse ja mielellään vielä syliinkin ♥

Leppoisaa illanjatkoa!

Kaksin aina kaunihimpi

Nyt olemme viettäneet tasan kaksi viikkoa neljän kissan taloudessa ja toistaiseksi on kaikki mennyt hyvin. Eivät kissat vieläkään varsinaisesti kylki kyljessä kiehnää, mutta ruoka syödään samalta ruokailualustalta ja kukaan ei ole vielä ainakaan sortunut suurempaan tappeluun. Joskus joku saattaa läpsäistä tassulla ruokakupille tunkevaa nenää, mutta ilman kynsiä nekin läpsäykset on tehty. Daniel nimittäin söisi mielellään toistenkin ruoat ja työntää nenänsä toisten kuppeihin ruokailun aikana. Jokusen kerran Daniel on onnistunutkin yrityksessään... ;)

Tunnistattekos tästä kuvasta, ketkä kaksi makoilevat sängyssä vierekkäin?

No Ester ja Danielhan ne siinä! Alkuperäiset suhisijat ovat uskaltautuneet torkkumaan jo näinkin lähellä toisiaan, ilman suhinoita. Ehkä tässä on hyvän ystävyyden alku?

Totuttelua

Sain pakkausapua ennen mummolaan lähtöä, vaan eivätpä avustajat tainneet arvatakaan, että kuka siellä mummolassa heitä odottaakaan... Lääkärireissu sujui hyvin, kaikki neljä rokotettiin, Felix kävi korvatarkastuksessa (kuten kuvasta näkyy, puhtaat korvat tällä hetkellä) ja Daniel sai sirun. Samalla vahvistuivat omat arvailuni, eli poikahan Daniel on ja vielä leikattukin. Ikäarvio oli sen sijaan itselleni yllätys; 5-10 vuotta. Ihan niin vanhaksi en olisi poikaa itse arvellut, mutta näin lääkäri uumoili. Leikkauksen ja iän perusteella on siis pääteltävä, että Daniel on aikanaan joko hylätty tai lähtenyt kauempaa karkuteille. Oli miten oli, poika on tullut jäädäkseen meille. Sirutus sujui äärimmäisen hienosti, Daniel vierasti lääkäriä kaikkein vähiten koko nelikosta.

Tutustuminen on sujunut melko hyvissä merkeissä, alkuunsa kuljetuskopista haistelemalla ja sitten jo samassa tilassa. Yö vietettiin eri huoneissa eikä suurempaa lähikontaktia ole vielä tapahtunut, mutta pakottaakaan ei pidä. Tiedän, että toiset suosittelevat vieläkin hitaampaa tutustumista, mutta minusta tuntuu että kissojen täytyy vain saada aikaa ja rauhaa tähän prosessiin. Kun molemmat tahot huomaavat toisen olevan vaaraton, ei pitäisi enää olla suurempia ongelmia (tai jos on, ne ovat pidempilaatuisia ja muusta johtuvia). Felix tahtoisi mennä ihan liki Danielia ja varmaan leikkiäkin yhdessä, mutta Esterillä on vastaavasti kova stressi päällä. Magnus ei vielä oikein tiedä miten suhtautua siihen, että Ester murisee ja suhisee mielenkiintoiselle Danielille. Danielia puolestaan kummeksuttaa ja pelottaa vähän kaikki, eikä poika itse tarjoudu menemään toisten luokse. Iltaruokaa koko jengi odotti samassa tilassa, mitä pidän jo hyvänä merkkinä. Felix ja Daniel nukkuivat jopa jonkin aikaa samassa sängyssä, mikä on mielestäni myös hyvä merkki.

Hitaasti hyvä tulee!

Danielin luona kyläilemässä

 Nyt on Danielkin madotettu, samoin muu jengi. Ensi viikolla suuntaamme toivottavasti rokotuksille ja Daniel saa toivottavasti myös sirun silloin. Koskaan en ole siruttanut kissaa muuten kuin leikkauksen yhteydessä, mutta kyllä kai se onnistuu samalla tavoin rokotusreissullakin..? Kun kyse ei ole kuitenkaan isosta operaatiosta. Saataisiin sekin asia hoidettua nyt heti alta pois.

Tämän päivän vietin pojan luona kyläillen, ettei ihan pääse unohtamaan minua. Painoa on tullut lisää ja rohkeus kasvanut, vaikka tiettyjä asioita näyttää edelleenkin pelkäävän. Esimerkiksi pidempiä keppejä (=onkilelut) pelkää kovasti, samoin kohotettuja käsiä ja hyvin äkillisiä liikkeitä. Voisikohan olla niin, että Daniel on tullut kaltoin kohdelluksi joko matkoillaan tai edellisessä kodissaan? Kestää varmaan aikansa, että luottamus kasvaa riittävän vahvaksi eikä niin moni asia pelota enää.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Pienen orpokissan joulu

Uusin lapsukainen vietti vielä joulun hiljaisessa mummolassa, sisäkissana tosin jo. Eipä ole tehnyt tuhojaan tai mieluillut ulos, joten kyllä Danielista vielä sisäkissa tulee! :)

Nyt joulun jälkeen käydään läpi madotukset ja rokotukset, niin päästään sitten yhdistämään laumaa hiljalleen. Toistaisesta erosta huolimatta pienelle pojalle järjestettiin oma joulu, paketteineen kaikkineen. Vähän kulkemistahan tämä joulu oli, kun kävin katsomassa poikaa pari kertaa päivässä, mutta ensi jouluna sitten erilailla.

Aivan ihana kaveri onkin! ♥

Hetkeen en olekaan nähnyt näin sylissä viihtyvää ja puheliasta kissaa...

Rasahdukset vielä vähän pelottavat ja ruoka hotkitaan sellaisella tahdilla, että Daniel pelkää selvästi jäävänsä ilman seuraavaa annosta. Luulenpa kuitenkin, että hiljakseltaan poika oppii ymmärtämään että hän on tullut jäädäkseen eikä joudu enää mierontielle, jolloin eroahdistus (=jää oven taakse, jolloin alkaa kamala huuto) sekä loputon ruokahalu laantuvat. Ruokaa saa vielä mennäkin hyvällä tahdilla, sillä paksun turkin alla on melko laiha poika. Esimerkiksi selkäranka törröttää melko pahasti, sillä aluksi luulin että pojalle on sattunut jokin onnettomuus, jossa selkäranka on vioittunut. Tarkemmalla tutkimuksella selvisi, että kyse on vain niin hoikasta pojasta että selkäranka tuntuu niin vahvasti kädellä koetellessa. Painoa on noin kaksi kiloa, joten sitäkin saa kyllä tulla vähän lisää.

Daniel on muuten viides orponi. Fabu oli ensimmäinen ja tuli aikuisena löytökissana löytöeläinkodista. Ester, Felix ja Magnus tulivat naapurista emottomiksi jääneinä ja nyt Daniel taas aikuisena löytökissana. Löytöeläinkodissakin oltiin enemmän kuin mielissään, kun kissa sai odottaa löytöajan mummolassa ja jäikin sille tielleen :)

Leppoisaa ja rakkaudentäyteistä Tapania!!!