Roskapostivyöry

Nyt on tämä minunkin blogini tullut siihen pisteeseen, että saan valtavat määrät roskakommentteja spamboteilta. Niinpä surukseni asetin kommenttiboksissa vähimmäisvaatimukseksi open id:n. Pahoitteluni niille lukijoille ja kommentoijille, jotka eivät tästä johtuen enää pysty kommentoimaan täällä! Aikaisempi yksittäisten kommenttien poistaminen on ollut vielä ok ja kevyt tehtävä. Nyt roskakommentteja tulee kuitenkin niin paljon päivittäin, että koen tämän helpoimmaksi ratkaisuksi.

Omppuhommat jatkuvat edelleen ja onpa meille satanut jo ensilumikin muutama päivä sitten. Meille lumi ei tietenkään jäänyt vielä maahan, mutta äidin luona on kuulema edelleen oikein pienet kinokset!

Mukavaa viikonloppua!

Muistoissa

Pienestä hengähdyksestä kasvoikin huomaamatta parin kuukauden mittainen kirjoitustauko! Pisimmillään talolla taisi kulua 16 tuntia päivästä, ja siihen kun lisätään iltakoulutus ja muut kiireet, niin jostain oli vain pakko karsia. Minun tapauksessani se oli bloggaaminen ja lukeminen, mutta nyt kun olen lukenut jo yhden kirjan, voinen palata taas tänne koneenkin äärelle?

Paljon on ehtinyt tapahtumaan; talon remontti alkaa olemaan tältä erää päätöksessään, olen asunut täällä jo muutaman viikon ja kissatkin jo kaksi viikkoa. Kissat tottuivat uuteen kotiin ihmeen helposti, myös Dansku. Ehkä tutut omat tavarat ja hajut auttoivat? Alunperin suunnittelin, että olisin käyttänyt Feliway-haihdutinta, mutta ilman sitäkin kissat kotiutuivat paremmin kuin olisin osannut toivoakaan.

Muutakin suurta on ehtinyt tapahtumaan, olen nimittäin ollut nyt kaksi viikkoa yrittäjä. Kerron toiste firmasta enemmän.

Omenapuu kukki kauniisti toukokuun lopussa. Sain talon mukana paljon hyötykasveja, esimerkiksi marjapensaita ja raparperiä. Pihan varsinainen laittaminen jäänee kuitenkin ihan suosiolla ensi vuoden hommaksi.

Tänään tulee muuten kuluneeksi tasan neljä vuotta siitä, kun Fabu-kissa nukkui pois.
Hän on aina muistoissa! ♥

Porkkanoita ja punajuuria

Siinä missä valkosipulit kasvoivat huonosti, porkkanat kasvoivat kohisten eikä punajuuristakaan hullumpia tullut. Sato jäi vain määrällisesti vähäiseksi, sillä myyrät söivät suurimman osan punajuurista. Kyllä näistä silti vähintään jouluruoat syntyvät!

Nyt on myös hirvenmehtuun aika ja meidänkin pakastin on täyttynyt hirvenlihalla. Säilöön kertyi tänä vuonna porkkanoita, punajuuria, valkosipuleita, herneitä, kurkkuja, omenoita, tyrnejä, mustikoita, vadelmia, mansikoita, musta- ja punaherukoita, nokkosia, yrttejä ja hirvenlihaa. Puolukoita on vielä viime vuodelta jäljellä, samoin karpaloita. Lihapuolelta toivoisin, että saisimme vielä muutaman jäniksen kissoja varten pakastimeen ja muikut eivät olisi yhtään hullumpia itseä varten.

Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja tahtoisinkin petrata hieman. Ainakin tahtoisin sieniä talteen ja kasvattaa tomaatteja, papuja ja kurpitsoita... Ja monta muutakin kasvatettavaa olisi, jos vain olisi tilat! Nokkosia olisi myös tarkoitus kerätä enemmän ja ottaisinkin muuten mielelläni vastaan myös hyväksi havaittuja nokkosreseptejä!

Säilöntää

Syksy on säilömisen aikaa, kuten useampaankin otteeseen on tullut todettua. Sain yhdeltä koulukaverilta kurkkulahjoituksen ja tänä syksynä tuli siis säilöttyä ensimmäistä kertaa niitäkin. Kaksi muuta koulukaveria toivat puolestaan omenoita ja tyrnejä saimme tutuilta. Siinähän sitä onkin jo melkoisesti enemmän, mitä vain omalta maalta olisi tullut!

Kurkuista tuli maustekurkkuja, tyrnit pakastimme sellaisenaan ja omenat muuttuivat omenakanelihilloksi. Tämä on ehdottomasti yksi syksyn parhaimmista puolista!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa toivotellen, 

Sipulimysteerin mietintää syntymäpäivien lomassa ja jälleen anteeksipyyntö

Tänään on juhlistettu taas yksiä syntymäpäiviä, tosin ei omiani. Eilen kuitenkin leivoin taas kakkuja melkein koko illan, lakka-kinuskikermakakkua ja lohivoileipäkakkua. Kärsin vain sellaisesta ongelmasta tällä hetkellä, että toisella käyttämälläni koneella ei ole toistaiseksi minkäänlaista kuvankäsittelyohjelmaa ja olen todella laiska siirtämään kuvia Photobucketiin muokkausta varten... No, eiköhän tämä ongelma ratkea lähiaikoina!

Sitten minulla on jälleen anteeksipyyntö esitettävänä: tällä kertaa Felixille! Olen nyt järjestelmällisesti unohtanut kaikkien kissojen nimipäivät tänä vuonna. Sanottakoon puolustuksekseni se, että olin tuolloin 6. päivä todella kipeänä. Poika on kuitenkin saanut paljon rapsutuksia hyvitykseksi!

Viimeisenä kerron sipulimysteerin, johon otan mieluusti vastaan apuja, jos jollain on sellaisia tarjota. Nostin valkosipulit maasta viime viikolla ja mikä yllätys niissä odottikaan - sipulit olivat todella pieniä, eivät olleet kasvaneet juuri ollenkaan!? Lyökit olivat todella hyvät ja vahvat, samoin sipulin juuristo, mutta itse sipuli jäi ihan olemattomaksi. Melkein samankokoiseksi kuin istuttamani kynnet! Missä siis vika? Kerrottakoon tässä lähtökohdiksi, että kasvatin sipulit kohopenkissä ja laitoin kesäkuussa penkkiin ruohokatteen. Lannoitin sipuleita keskimäärin kolmen viikon välein, kanankakalla ja merilevällä sekä kerran ruokakasveille tarkoitetulla teollisella lannoitteella. Vettäkin sipulit saivat pääosin päivittäin. Koulukaverini ehdotti silti kuivuutta, onko teillä muilla ehdotuksia, mikä meni vikaan tänä vuonna? Kaikki vinkit ja ehdotukset otetaan kiitollisina vastaan!

Ps. Meille satoi ensilumi keskiviikkona! ♥

Juhlahumua ja kaikenlaista sadonkorjuuta

Tänään on juhlistettu menestyksekkäästi kummitätiäni ja viikon päästä olisi juhlavuorossa eno. On mukava viettää pitkästä aikaa muitakin sukujuhlia kuin hautajaisia, joita tuntuu mahtuneen etenkin viime vuosikymmenelle melkoinen määrä. Tarjoilut olivat loistavat ja seura sitäkin parempaa :)

Lahjuksiksi vein itse tekemäni korvakorut, joissa tällä(kin) kertaa materiaaleina 100% sterling-hopea, makeanveden helmet sekä tsekkiläiset siemenhelmet. Olisikin taas kova hinku tilailla uusia materiaaleja ja lisäksi myös oman tuotannon suunnittelu pyörii kovasti mielessä. Tarkoitus olisi saada aikaisemmin mainitsemiani kalanruotokoruja myyntikuntoon viimeistään jouluun mennessä.

Kortti-aiheitakin olen innostunut kuvailemaan, viimeisimpänä kuvat mandariiniruususta. Niinpä niistä on syntynyt viime aikoina myös korttisatoakin.

Korttisadon lisäksi ilmassa on ollut muunlaistakin sadonkorjuuta, sillä viime aikoina olen saanut ryöpättyä esimerkiksi hernesadon pakastimeen (arvaattekin varmaan, että tänä vuonna joulupöydässä on oman maan herneitä tarjolla...) ja herukoitakin on perhepiirissä kerätty ahkerasti. Vadelmia ei kerätty tällä kertaa kuin yksi pieni sankollinen, kuitenkin yhteenlaskettu marjasaalis lähentelee varmaankin 170 litraa. Kyllä sillä kaksi taloutta pärjää taas yhden talven yli. Elämäni ensimmäinen tomaattikin tuotti lopulta 17 täysin syömäkelpoista tomaattia, joten ei mennyt harjoittelu sentään ihan hukkaan! Loput istutukset kasvavat edelleenkin voimakkaasti kasvimaassa, joten ihan vielä en pääse kurkistamaan, että millaista satoa sieltä on luvassa...

Rauhaisaa lauantai-iltaa!

Kasvimaaraportti

Kasvimaa kasvaa ihan mukavasti siihen nähden, että osa siemenistä jäi kokonaan itämättä. Pinaatti jäi esimerkiksi kokonaan itämättä, rucola ei varttunut taimenaluistaan huolimatta ja tomaatti kärsi viileistä ilmoista. Herneet, valkosipuli ja porkkanat kasvavat oikein hyvin, loput ehkä hieman huonommin. Punajuuri kasvaa osittain hyvin reippaasti, mutta osa siemenistä jäi niissäkin itämättä.

Aurinko on helottanut tänäänkin täydeltä taivaalta ja vettä saa kantaa ruohokatteesta huolimatta reilusti kasveille. Yllä olevassa kokokuvassa näkyykin juuri ja juuri se, miten toinen rivi punajuuren siemenistä iti todelle heikosti. Jaoin kylläkin taimia ja osa lähti sitten siitä kasvuaan jatkamaan.

Ihan kelpo suoritus siihen nähden, että en ole mitenkään erikoinen viherpeukalo ja kerrostaloviljely allergikkokissan kanssa on täysi mahdottomuus, kun parvekkeella ei voi pitää mitään kasveja. Kyllä minä tästä vielä opin, kunhan vaan päästäisiin muuttamaan sellaiseen paikkaan, jossa voisi jatkossa pitää kasvimaataan..! Tai kertaan, lapsena minulla oli kyllä omat rivit kasvimaallakin. Jospa ensi kesänä olisi kasvihuonekin, niin saisi ihan oikeaa tomaattisatoa...

Kivaa viikonloppua kaikille!

Uusi opittu taito

Nyt se on tehty. Minä nimittäin jouduin opettelemaan ajamaan traktorilla.

Olen kyllä ajatellut, että se olisi hyödyllinen taito osata. En kuitenkaan ajatellut että opettelisin juuri nyt... Ja vielä traktorikärrin kanssa! Kuten kerroinkin, on nyt tiedossa kasvimaan laittoa. Multaa tarvittiin tietenkin melko paljon, joten ainoa vaihtoehto oli lähteä mullan hakuun traktorilla ja vielä itse.

Voi minua...

Ohjeistukseksi sain vain sen, että älä sitten jarruta ilman kytkintä. Öhm? Sitten vain menoksi ja ihme kyllä selvisin vielä ehjänä takaisin! Eikä traktorikaan kaatunut minnekään, vaikka aika monta kertaa saatoin karjua "apua" siellä yksikseni körötellessäni (eikä edes hävetä myöntää, kerran selvisin sieltä vielä takaisinkin!). Olisinpas edes päässyt tasamaalle harjoittelemaan!

Mutta nyt meillä on mullat laatikossa (joka sekin piti kasata tänään, yllä rakennusvaihetta). Tämän sydämentykytyksiä aiheuttaneen tapahtuman lisäksi keräsin ja ryöppäsin nokkosia talven varalle. Raparperitkin päätyivät pakastimeen ja piirakkaan.

Huhhuh. Jalat tuntuvat vieläkin vähän hyytelöltä!