Ruusuja

Mummolan mandariiniruusu kukkii edelleenkin hyvin terhakasti.

Joskos vaikka ensi vuonna saisin itsellekin ruusuja, se olisi ainakin haaveissa.

Joulunajan myyjäiskautta silmällä pitäen olen nyt viime aikoina valanut kasan sytykeruusuja, tällä kertaa vaaleanpunaisen/liilan ja jäisen vihreän väreissä.

Kaunista tiistaipäivää kaikille!

Ford-tyttö

Niin siinä sitten näyttäisi käyneen, että minusta on tullut Ford-tyttö!

Kaikkihan sai alkunsa alkukesästä, kun opettelin ajamaan traktorilla. Silloin ajoin sekä McCormickilla että Fordilla. Viime viikolla reissasin ensin Jyväskylässä ja sitten sukulaispaikassa, jossa oli heinänteko käynnissä. Koko viikonloppu jännitettiin, saadaanko sadetta ennen aikojaan vai säilyvätkö heinät kuivina latoon saakka. Sunnuntaiaamuna alkoi sitten paalaus ja tarkoitukseni oli olla lähinnä ruoanlaittajana. Vaan kuinkas sitten kävikään, käsky tuli ja jouduin lopulta traktorikuskiksi!

Kyllä siinä taas oli jännittämistä kerrakseen, perässä iso kuorma paaleja ja kuorman kasaaja vielä kärryssä kyydissä! Vaan taaspa selvisin tuosta jännityksestä hengissä ja nyt olen ajanut enemmän Fordilla kuin muilla traktoreilla, heh heh... ;)

Tunnustan täysin, että vaikka olenkin maalaiskunnasta kotoisin ja molemmat vanhempani ovat varttuneet pääosin maataloissa, en ole tähän ikään oppinut kummoisiakaan taitoja mitä maataloudenpitoon kuuluu. En osaa lypsää enkä esimerkiksi tunnista juurikaan erinäisiä maatalouskoneita. Tuskinpa kunnolla tunnistan pelloilla kasvavia viljalajikkeitakaan, en ainakaan tuosta noin vain. Traktorilla ajaminen onkin oikeastaan ensimmäinen sellainen taito, jonka olen nyt ihan varta vasten opetellut.

Onni meinasi jo loppua kesken, mutta heinäpaalit saatiin kuin saatiinkin kuivina suojaan!

Muutoin reissu hurahti jälleen ohi mahdottoman nopeasti ja opinnotkin painavat taas hiljakseltaan päälle. Ainakin ne ovat ihan nurkan takana jo! Ennen koulujen alkaminen tarkoitti minulle syksyn alkua ja kyllä se tuppaa olemaan niin nykyisinkin. Ihan kohta on siis syksy! Jyväskylässä vierailin aivan ihanassa Lankakauppa TitiTyyssä, joka sijaitsee Toivolan vanhassa pihassa. Inspiraatiota tuli taas melkoisesti ja vähän tuli tehtyä ostoksiakin mukavassa seurassa! Jatketaan nyt kuitenkin vielä hetki kesäajassa...

Eilen illalla kotimatkalla pysähdyin ottamaan kuvia joutsenperheestä. Valitettavasti perhe oli turhan kaukana ja vanhemmat ajoivat poikasensa entistäkin kauemmaksi minun käveltyäni tienpientareelle. Viisi poikasta vanhempineen oli liikenteessä. Kyllä joutsenet ovat upeita lintuja!

Hämärissä tunnelmissa mukavaa viikon alkua kaikille toivottelee

Puutarhasunnuntai

Sukulointireissun valokuva-antia puutarhan osalta.

Kaunista sunnuntaipäivää!

 

Löytyi!

Nimittäin ne viimeiset taimet, rosmariinia lukuun ottamatta. Luulenpa että amppelitomaatti oli varmaankin hyvä ratkaisu tälle kesälle. Sopivan pieni ja toivottavasti tuottaa jonkin verran satoa. Vanha amppelimansikka oli sen sijaan kuivunut talvehtiessaan kellarissa. En tosin ole niin perehtynyt mansikoihin, että kuinka kauan mansikan voisi edes edellyttää elävän(?). Hankin sitten seuraavaan huusholliin uutta. Basilikat pääsivät kuitenkin salaatin viereen seinustalle ja kasvimäärä alkaa olemaan täysi tämän kesän osalta.

Hautakukatkin tuli hankittua ja laiteltua tänään. Tällä kertaa kaikille haudoille päätyi Tähtisilmää.

Lämpötila on ollut edelleenkin suorastaan lamaannuttava. Sisälämpötilakin pyrkii yhtä ylös kuin ulkolämpötila. Tosin juuri nyt ulkona on monta astetta viileämpää kuin sisällä, jossa ollaankin kuin saunassa. Mittarissa nimittäin nököttää +29! Aivan uskomattomat kelit mitä tulee ajankohtaan.

Mäkärätkin ovat löytäneet taas tiensä ihmisten ilmoille. Tai ainakin tänään oli ensimmäinen päivä kun niiden olemassaolon muistin (siis huomasin). Vaikka ötökät hyödyllisiä ovatkin, niin puutarha-aikaan niitä ei kauhean paljon ainakaan tällainen tavallinen "kotitarvepuutarhuri" kaipaa!

Mökin valkoinen sohvapöytä ja äitienpäivävalmisteluita

Tänään piipahdimme mökillä ja sukuloimassa. Onnekas reissu sinänsä, että katiskoita viedessä löysimme viime vuonna ajelehtimaan karanneen laiturin osan, jes! Kevät oli todellakin edennyt pitkälle myös mökillä ja pihapiirissä kukkivatkin niin valkovuokot kuin leskenlehdetkin.

Samalla reissulla vein takaisin mökille myös vanhan pienen pöydän, joka käväisi minulla laitettavana. Jälleen kerran nyt niin muodikasta valkoista, mutta toisaalta valkoinen sopii hyvin mökille ja veden läheisyyteen. Olen muutoinkin ajatellut tehdä samaisen käsittelyn muutamalle muullekin mökin huonekalulle, jotta tupa saisi hieman lisää neliöitä (edes silmää huijaamalla).

Yllä vielä lähtötilanne, pöytä petsilakattuna.

Nyt tupa näyttää omalla tavallaan entistä hullunkurisemmalta, kun huonekaluja on jos minkäkin väristä. Ainakin tuo vasemmassa kulmauksessa vilahtava hylly muuttuu vielä valkoiseksi ja toivottavasti tuvan pirttikalustokin. Kalusto ei ole mikään vanha ja arvokas, joten sen kohdalla ehkä vielä kehtaankin tuon uudistuksen tehdä. Apteekkarin lipastoa vielä vähän harkitsen.

Ennen meillä oli tuollainen yllä näkyvä sohvapöytä tuvassa mutta kuten kuvastakin näkee, on tupa ollut hyvinkin täysi. Pöydän vaihto auttoi hieman tilaongelmaan mutta suurin helpotus tapahtunee vasta sitten, kunhan saamme takan vaihdettua. Se olisikin tämän kesän remonttikohde. Tähän saakka meitä on palvellut vanha avotakka, josta on iloa tasan makkaranpaiston verran. Toiveissa olisi varaava takka, jotta siitä olisi talvivierailuillakin jotain iloa. Ja jos asia olisi täysin minun vallassani, tuo kammottava (mutta ah niin käytännöllinen) nahkainen televisiotuoli lähtisi matkoihinsa... Mutta edelleenkään asia ei riipu täysin minusta. Siinä minun isäni kuitenkin torkkui ties kuinka monen uutislähetyksen ajan, joten ainakin tuolilla on nostalgista arvoa.

Samaisella mökkireissulla kävimme myös viemässä mummon haudalle perinteisen ruukkuruusun.

Serkkukissaakin piti ehdottomasti käydä rapsuttamassa.

Illan ajan väkelsin vielä äidin toiveissa olleet kakkuset huomista varten.

Sitten kävikin hieman hassusti. Vein tyhjentynyttä kulhoa tiskialtaaseen ja yhtäkkiä polveni sanoi ruksis. Mitään vääntymistä tms. ei tapahtunut, mutta karmiva ääni siinä rytäkässä lähti. Kyseessä on tuo rikkinäinen polveni, jota operoitiin 2007. Nyt polvi on hieman turvoksissa ja saankin pohtia, että mitä ihmettä tuossa nyt kävi? Merkillistä!

Mukavaa huomista äitienpäivää äideille ja mukavaa päivää toki kaikille muillekin!

 

Hiljainen viikko

... Tai sitten jotain aivan päinvastaista!

Viime viikko eteni juhlahumussa, ensin omissa "juhlissa" ja sitten suurempien juhlien valmisteluissa. Viikolla kuorittiin useita kiloja perunoita, porkkanoita ja sipuleita, keitettiin ja kiehutettiin lihoja, valmistettiin useita kymmeniä litroja kotikaljaa ja vähän vielä leivottiinkin. Sekä siivottiin tukka putkella! Torstaina ja perjantaina oli ensiapukoulutusta, joten en voinut ottaa vapaapäiviäkään. Viikko huipentui äitini juhliin, joita juhlittiin sekä lauantaina että sunnuntaina. Nopsasti meni päivät ohitse!

Viisikymmentä ruusua muuntautui puolipallon muotoiseksi asetelmaksi, johon upposikin 49 ruusua. Jäi vielä yksi yksittäinen ruusu ruokapöytäänkin koristeeksi.

Ruokailu- ja kahvitarjoilun teemana oli satokauden herkut. Ruoaksi tarjottiin hirvisoppaa lisukkeineen, kahvilla taas nautittiin suppilovahverosienipiirakkaa, puolukkapiirasta, kesäkurpitsakakkua, pikkuleipiä ja täytekakkua.

Juhlien jälkeen koittaakin sitten se "karu arki ja jälkipyykki", siis siivous.

Eikä kissojakaan unohdettu! 

Nyt on juhlat juhlittu ja syyslomaviikko sopivasti käsillä. Tänään kävin mökillä ja sukuloimassa sekä aloitin uuden mielenkiintoisen projektin (josta lisää myöhemmin). Mainiota alkanutta viikkoa kaikille ja vieläkin mainiompaa viikkoa kaikille syyslomaviikkoa viettäville!