Elämää lintulaudalla

Lintulaudan ja lumen myötä mummolan piha on oikein pölähtänyt elämään. Näin viimeisen lomapäivän kunniaksi vietimme kissojen kanssa suurimman osan päivästä ikkunan äärellä ja lasin läpi on nämäkin otokset napattu. Ulkona on pikkuinen pakkanen ja aurinkokin on paistellut koko päivän. Lumi ei ole vielä osoittanut sulamisen merkkejä eikä lämpötilakaan noussut lähellekään niin ylös kuin säätiedotteessa oli ennustettu. Saapa nähdä, miten käy ensi viikon aikana. Vanha kansakin sen jo tiesi - jolleivat lumet tule lokakuussa, eivät ne tule marraskuussakaan. Vielä olisi siis toivoa...

Tänään onkin tosiaan loman viimeinen päivä, kuten tuossa jo mainitsinkin. Viikko meni jälleen uskomattoman nopeasti ja arkeen on pakko palata. Syksy ja alkutalvi näyttäisi hyvin kiireiseltä, saapahan nähdä, ehtiikö kaiken aiotun tekemään. Loma oli kuitenkin hyvä ja kirjojakin ehdin lukemaan useamman kappaleen.

Oikein rauhaisaa sunnuntai-iltaa kaikille!

 

Hykerryttävän onnellinen

Niin, nyt tuntuu ihan hykerryttävän onnelliselta! Sitä se tämä lumi teettää...

Täällä on satanut mahtavat määrät lunta eilisen ja tämän päivän aikana. Maailma on ihanan pehmeä ja hiljainen ja ennen kaikkea valoisa! Toiveeni olisi etteivät lumet sulaisi enää pois ollenkaan, mutta ensi viikoksi sääennuste lupaa jo kymmentä plus-astetta. Höh! Nyt on kuitenkin nautittava näistä lumista sen aikaa kun ne vain kestävät.

Ja minun päässäni soivat joululaulut minkä kerkeävät! Muutoinkin on sellainen jouluinen olotila, tekisi mieli laitella vaikka joulukoristeita esille. Ehkei niitä kuitenkaan ihan vielä, mutta kotiin voisin viritellä kyllä ulkovalot parvekkeelle. Mummolassa on jo yhdet valot valmiina!

Juontaakohan lumirakkauteni ihan jo siitä, että syntyessäni satoi juuri parahiksi ensilumet?

Silloinkin lumet ovat tulleet jo melkoisen aikaisin, lokakuun alkupuolella.

Oikein nautinnollista ja lumista perjantaita toivottelee

Pieni tupakkapöytä

Tämä pieni tupakkapöytä oli asiakastyö. Pöydän pinta oli kärsinyt ajan saatossa melkoisesti ja värikin oli haalistunut auringonvalon myötä oranssihtavaksi.

Vanha pinta täytyi siklata pois sektoreittain, mutta reunoissa oleva lakka oli poistettava maalinpoistoaineella. Viilu rapsahtaa nimittäin melko helposti rikki.

Pöydän jalat olivat suhteellisen siistit, mutta ne olivat imeneet jossakin vaiheessa reilusti kosteutta. Jalkoja en kuitenkaan puhdistanut paljaalle puulle saakka noiden koristeurien takia, sillä se olisi ollut oikeastaan tarpeetonta ja vienyt melkoisen määrän lisätyötunteja.

Pöydän lakka on selluloosalakkaa, jonka kanssa saa noudattaa melkoista varovaisuutta. Tinneri ei haise erityisemmin hyvälle, mutta hajuhaittojen lisäksi se on myös "aivoja liuottavaa". Raikasilmasuodatin on ihan paikallaan noita aineita käsiteltäessä. Lisäksi jouduin opettelemaan tämän pöydän kohdalla kokonaan uuden taidon, ruiskulakkauksen.

Äkkiseltään pöytä näyttää kyllä kuvissa tummemmalta kuin luonnossa, mutta ainakin pöytäpinnan väri on nyt yhdenmukainen jalkojen kanssa. Mikäli väriä taas oltaisiin lähdetty muuttamaan oranssimmaksi, olisi pöytä ollut taasen erinäköinen tulevaisuudessa, värien haalistuessa.

Tässä työssä tuli kyllä erityisen paljon haasteita vastaan, mutta opettavainen se ainakin oli..!

Porkkanoita ja punajuuria

Siinä missä valkosipulit kasvoivat huonosti, porkkanat kasvoivat kohisten eikä punajuuristakaan hullumpia tullut. Sato jäi vain määrällisesti vähäiseksi, sillä myyrät söivät suurimman osan punajuurista. Kyllä näistä silti vähintään jouluruoat syntyvät!

Nyt on myös hirvenmehtuun aika ja meidänkin pakastin on täyttynyt hirvenlihalla. Säilöön kertyi tänä vuonna porkkanoita, punajuuria, valkosipuleita, herneitä, kurkkuja, omenoita, tyrnejä, mustikoita, vadelmia, mansikoita, musta- ja punaherukoita, nokkosia, yrttejä ja hirvenlihaa. Puolukoita on vielä viime vuodelta jäljellä, samoin karpaloita. Lihapuolelta toivoisin, että saisimme vielä muutaman jäniksen kissoja varten pakastimeen ja muikut eivät olisi yhtään hullumpia itseä varten.

Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja tahtoisinkin petrata hieman. Ainakin tahtoisin sieniä talteen ja kasvattaa tomaatteja, papuja ja kurpitsoita... Ja monta muutakin kasvatettavaa olisi, jos vain olisi tilat! Nokkosia olisi myös tarkoitus kerätä enemmän ja ottaisinkin muuten mielelläni vastaan myös hyväksi havaittuja nokkosreseptejä!

Vitamiinivinkkejä kaipaillaan

 Pojat loppukesästä 2010

Tänään kissojen iltaruokaa laittaessani mietiskelin, että mitähän lisävitamiineja sitä keksisi Felixille antaa... Kaikki tablettimuotoiset sisältävät yleensä jotakin sellaista, mille poika on allerginen. Sama juttu myös rasvahappojen kanssa. Kalsiumia sentään saadaan jauhetuista kananmunankuorista. Kananmunankeltuaista syöttäisin enemmän, mikäli Felix pitäisi siitä. Tietenkään täysin vitamiiniton ruokavalio ei ole, sillä aamuisessa valmisruoassa ja aktivointiherkkuina syötetyissä nappuloissa on vitamiineja, mutta epäinen silti vitamiininsaannin jäävän hieman vähänlaiseksi.

Olisiko kenelläkään hyviä vinkkejä?

Oikein rattoisaa viikonlopun jatkoa! Me olemme nauttineet täällä Michael Bublén musiikista ja glögistä.

Ripaus joulutunnelmaa

Nyt ollaan  jo sen verran pitkällä lokakuun puolella, että voinen tunnustaa ripustaneeni ensimmäiset valot jonkin aikaa sitten... Nämä valot ovat aina ensimmäiset, jotka ripustan. Siitä tulikin oman kodin perinne siitä lähtien, kun hankin tuon kaapin. Pidän siitä, kun valo leikkii lasi- ja peilipinnoilla.

Jotakin tämä Blogger näyttää tekevän nykyisin kuville... Ongelmista olen lukenut sieltä ja täältä, mutta onko kenelläkään tietoa, mistä tämä johtuu? Ei minulla ole muutoinkaan mitenkään laadukkaita kuvia, mutta koneella tämäkin kuva on huomattavasti tarkempi kuin täällä. Kokeilin muokkaamalla kuvaa kolmella eri tavalla ja ladattaessa kaikki muokkaukset näyttivät ikäänkuin "katoavan". Mystistä.

Nyt minulla alkoi kuitenkin kauan odotettu loma, jes!

K niin kuin Kukka

Tämä tässä on Kukka, matkalla laitumelle.

 Toverit Kaunikki ja Hertta.

Terveisiä edelleenkin maaseudun rauhasta! Siirryin jokin aika sitten älymaailmaan ja joitakin kommentteja olen saanut julkaistua puhelimella, mutta muun tekstin tekeminen tuntuu toistaiseksi mahdottomalta.

Tänään onkin jo viimeinen ilta tällä reissulla ja tänään olemmekin korjanneet urakalla utareliivejä. Tiedän, ei ehkä mitenkään glamoröösiä mutta ihan mukiinmenevää käsityötä ja tulos menee taatusti hyötykäyttöön. Näiden käsitöiden lisäksi olemme nikkaroineet kutsukortteja ja kävimmepä hakemassa satamasta pitsaakin. Kissoja alkaa kyllä jo olemaan hieman ikävä, sen myönnän...

Mikäpäs täällä on ollessa, luonnon rauhassa. Ei täällä hirveästi muita kuin luonnon ääniä ole, mitä nyt ehkä paalain on pitänyt jotakin ääntä pellolla. Linnutkin pitivät äsken suurta konserttiaan!

Äänetön

Viime yön aikana minulta katosi ääni. Jos jotain ääntä saankin aikaan, se on vain variksen raakuntaa. Kuume häilyy jälleen jonkin verran suuntaan tai toiseen, muttei se ole sellaista kunnollista, kovaa kuumetta. Uskon, että kova kuume veisi taudin nopeammin pois kuin tällainen pieni kuumeilu.
Yskäkin tuli taloon eilen, ihan kutsumattomana vieraana.

Siinäpä tämä loppu loma vilahtikin sairastaessa ja jatkuu varmaan jälleen sairaslomana.

Tässä samalla esittelen muutamia kuvia alkuviikon mökki- ja sukulaisvierailulta. Mökillä ei ole mahdottomasti lunta, ainakaan verrattuna muutamaan aikaisempaan vuoteen. Eipähän tarvitse ainakaan lumia tiputella katolta! Sisustus- ja pienet remonttipuuhat (kuten aittojen ulkoseinien maalaus) jatkuvat jälleen kesän korvilla.

Sukuloimassakin kävimme. Tässä kissojen "serkut", Emma ja Tapio:

Kuten saatatte huomata, punainen väri on meidän suvussa melko pop!

Nyt matkani taitaa käydä jälleen vällyjen väliin. Kaunista sunnuntaipäivää teille muille!

Remontin lopputulos

Keittiön pienimuotoinen remontti saatiin päätökseen loman aikana. Ei meillä sen suurempia remontoitu kuin keittiön välitilan laatoitus, mutta riitti siinäkin hommaa. Itse pääsin opettelemaan myös saumausta, joten saan syyttää vain itseäni mikäli saumaukset ovat huonot!

Entisiä laattoja ei poistettu tällä kertaa laisinkaan. Kyselyideni ja tutkailujeni pohjalta päädyin tähän lopputulokseen, eikä konsultoimani ammattilainenkaan tyrmännyt ajatusta ollenkaan. Laatat ja saumat pestiin hyvin puhtaaksi liasta ja rasvasta, minkä jälkeen laattojen lasitus hiottiin rikki. Sen jälkeen laatoitus sujuikin ihan perinteiseen malliin.

Laattojen väriksi valitsin mustan, ihan käytännön syistä ja se miellyttää omaa silmääni keittiössä. Musta sopii myös hyvin valkoisen pariksi ja luo selkeyttä tilaan. Entinen laatoitus oli kyllä siisti, muttei ihan minunlaiseni eivätkä väritkään mätsänneet. Näissä mustissa laatoissa on myös hieman eläväisyyttä vaikkei sitä äkkiseltään huomaakaan, sillä ne eivät ole täysin tasaiset. Saumauslaasti ja silikonikin ovat sävyiltään mustat.

Nyt tekisi mieli vaihtaa tuo liesi. Sekin on kyllä ihan siisti ja toimiva peli, mutta mieleni tekisi niin kovasti keraamista liesitasoa. Myös uutta, keittiöön sopivaa mattoa olen etsinyt varmaan jo vuoden. Verhotkin täytyisi päivittää, sillä laitoin syksyllä vanhat siniset verhot eteenpäin. Tarkoitukseni oli ostaa vaaleaa runo-kangasta verhokankaaksi, muttei sitä sitten lopulta tullutkaan meidän kangaskauppaan. Jokin vastaavanlainen kangas olisi kuitenkin hakusessa.

Jotenkin nuo remontit saavat aina kaipaamaan kaikenlaista uutta! Vaikka pääosin olenkin ihan tyytyväinen meidän kotiin, pienet muutokset (kohti parempaa) pyörivät aina mielessä.

Oikein mukavaa lauantaipäivää kaikille!

Blini-illallinen naistenpäivän ja remontin kunniaksi

Remontti on vihdoin siivousta myöten valmiina ja tänään vietetään naistenpäivääkin, joten sen kunniaksi valmistettiin kasa blinejä! En ole valmistanut koskaan aikaisemmin niitä, joten ehkä oli jo korkea aikakin tarttua toimeen.

Ohjeena käytin tätä Helsingin Sanomien ohjetta.

Nopeat blinit

3 dl maitoa

10 g hiivaa (¼ palaa)

1 tl suolaa

2 tl sokeria

2 dl kermaviiliä tai jogurttia

1 dl vehnäjauhoja

2½dl tattarijauhoja

1-2 keltuaista

1-2 valkuaista 

Paistamiseen voita

1. Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, sokeri, huoneenlämpöinen kermaviili tai jogurtti sekä vehnä- ja tattarijauhot.

2. Nosta kulho kuumaa vettä sisältävän astian päälle, peitä kannella ja jätä kohoamaan 1-2 tunniksi. 

3. Kun juuri on noussut, lisää keltuaiset ja kovaksi vaahdoksi vatkattu valkuaiset. 

4. Paista blinit voissa. 

Koska tämä oli ensimmäinen kertani (eikä taatusti viimeinen!), saa minulle ehdottaa kernaasti muitakin kokeilemisen arvoisia ohjeita! Nyt taikina täytyi saada nopeasti tehtyä, sillä en ollut varautunut kovinkaan pitkään hapattamiseen.

Blinipannukin täytynee hankkia, sillä nyt blinit täytyi paistaa ihan vain paistinpannulla.

Helppo herkkusieni-persiljalisuke blineille

1 tölkki säilöttyjä herkkusieniä

muutama tupsu tuoretta persiljaa

1-2 rkl majoneesia

1 rkl makeaa chilikastiketta

hippunen mustapippuria

Huuhtaise persilja ja valuta herkkusienien kanssa kuiviksi. Silppua sekä persilja että sienet pieniksi ja lisää joukkoon majoneesi ja mausteet.

Muitakin lisukkeita meillä oli; vaahdotettua smetanaa, purjo- ja punasipulia sekä kylmäsavulohta.
Mäti ja suolakurkutkin olisivat olleet varmasti hyviä.

Hiihtoloma lähenee kohti loppuaan, mutta vielä on pari vapaapäivää. Tiedättekö mitä tapahtui sen, tai sitten remonttipäivien kunniaksi? Olen jälleen kipeänä! Viime yönä heräsin kolmen maissa kivistävään kurkkukipuun, joka on vain voimistunut siitä lähtien. Nyt täytyy ottaa voimatroppia, ettei tauti jatkuisi enää ensi viikon puolella.

Mukavaa naistenpäivän iltaa kaikille!

Makkaranpaistossa

Hiihtolomaan kuuluu erottamattomana osana ulkoiluaktiviteetit. Tänään kävimme paistamassa makkaraa läheisellä kodalla. Ilma oli todella kaunis sen pienen hetken, muutoin on tuiskuttanut lunta melkein koko päivän ajan. Aamupäivä kuluikin kotona keittiön laatoituspuuhissa, pikku hiljaa alkaa olemaan valmista.

 Makkaroiden lisäksi mukaan pakattiin esimerkiksi tomaatti-mozzarellaleipiä ja savulohipatonkia, nam!

Vaikka lomaviikko alkaakin hiljakseltaan kääntyä kohti loppupuoltaan, nautitaan kuitenkin vielä siitä, että kotona ollessa on hurjan valoisaa! Koko talvi onkin tuntunut tavallista pimeämmältä, joten välillä kirkkaasti pilkahteleva aurinko tuntuu ihanalta.