Aamuherätys

Aamuisin minua tullaan yleensä herättelemään sänkyyn tai yöpöydälle.

Nykyisin minua herättelee useimmiten pieni narunmetsästäjä.

Muut eivät harrasta patterin päällä kävelemistä, mutta siitä muodostuu ilmeisesti mukava aamuseikkailu...

Lipastolta yöpöydälle pääsisi nimittäin tietysti lattian kautta, mutta onhan tämä reitti tietenkin paljon mukavampi. Sisältyyhän siihen kaksi luolaa ja hutera silta.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Elina 

Rrrrrakas naru

Terve!

Täällä ylhäällä on kivaa.

Tiiättekö mitä meillä tehtiin viime viikolla?

Meillä asennettiin minulle leikkikaluja!

Nii'in. Leikkikaluja. 

Vaikka aina sanotaan etten sais leikkiä.

Nyt ne leikkikalut on ikkunalasin välissä. 

Minkähän takia?! Minä vaan kysyn.

Felix

Toim. huom: Asensimme sälekaihtimia.

Kaksin aina kaunihimpi

Nyt olemme viettäneet tasan kaksi viikkoa neljän kissan taloudessa ja toistaiseksi on kaikki mennyt hyvin. Eivät kissat vieläkään varsinaisesti kylki kyljessä kiehnää, mutta ruoka syödään samalta ruokailualustalta ja kukaan ei ole vielä ainakaan sortunut suurempaan tappeluun. Joskus joku saattaa läpsäistä tassulla ruokakupille tunkevaa nenää, mutta ilman kynsiä nekin läpsäykset on tehty. Daniel nimittäin söisi mielellään toistenkin ruoat ja työntää nenänsä toisten kuppeihin ruokailun aikana. Jokusen kerran Daniel on onnistunutkin yrityksessään... ;)

Tunnistattekos tästä kuvasta, ketkä kaksi makoilevat sängyssä vierekkäin?

No Ester ja Danielhan ne siinä! Alkuperäiset suhisijat ovat uskaltautuneet torkkumaan jo näinkin lähellä toisiaan, ilman suhinoita. Ehkä tässä on hyvän ystävyyden alku?

Luottamuksen osoitus

Tänään löysin reippaan pojan tällaisista tunnelmista. Aikaisemmin Daniel ei ole suostunut paljastamaan mahaansa pitkäksi aikaa, saati sitten antanut rapsuttaa mahasta. Tänään kumpikin onnistui! Luottamuksen osoitus?

Yhteiskuva

Tässä taas kuvapäivitys tilanteesta ja millaisesta tilanteesta kuva onkaan napattu! Kaikki neljä kullannuppua ensimmäisessä yhteiskuvassa ♥

En edes osannut arvata, että Daniel itse haluaisi noin lähelle toisia ruokaillessa. Siinä taas hiivittiin hakemaan kameraa ja yhden pikanappauksen ehdin ottaa, kunnes Ester havahtui tilanteeseen ja suhahti Danielille. Silloin poika siirtyi kauemmas ja söi loput ruoat erillään toisista. Siitäkin huolimatta tämä on jälleen valtaisa edistysaskel kissojen ryhmäyttämisessä, kun otetaan huomioon lähtökohdat ja se, että aikaa on kulunut näin vähän.

Emännän vapaapäivä

Tänään on pikkuemännän vapaapäivä. En tiedä oletteko te muut tehneet samanlaisia huomioita, mutta ainakin meillä poikien huoltaminen jää aina ainoan tytön, Esterin, harteille. Pojat vaivautuvat harvoin pesemään itseään kunnolla, sillä siskon pesulapalvelu kyllä pelaa. Ester huoltaa pojat ja siihen päälle itsensä, mutta pojat pesevät Esteriä hyvin harvoin.  Liekö kyseessä luonnonjärjestys vai mikä, mutta naisen osa taitaa olla melko raskas vaikka olisi kyse vain kissoista... ;)

Nyt neiti näyttää viettävän vapaapäivää (tai ainakin -hetkeä), sillä pojat torkkuvat ja kukaan ei tarvitse pesulapalvelua. Vapaapäivänä kelpaa pelata mielileluilla, kuten Joulupukin tuomilla myyrillä tai ikisuosikilla Kickeroolla!

Mansikkamaito - kesä on aito

Tämän kesän mansikkaruljanssi on nyt polkaistu käyntiin niin pakastimen sulatuksineen kuin paarmanpuremineenkin. Ketkäs muutkaan apuna kuin kissat? Mansikkapellolle ei kissoja tietenkään voi laskea, mutta esimerkiksi pakastinta ei voi sulattaa ilman assistentteja. Ei sitten mitenkään!

Eikä mansikkamaidostakaan tarvitse nauttia itsekseen. Päivän saaliiksi kertyi 45 litraa mansikkaa ja parisenkymmentä paarmanpuremaa, joita kutittaa vietävästi. Paarmoja ja muita ötököitä oli tosiaankin paljon pellolla. Sen jälkeen kun hain paksun takin päälleni, homma helpottui hikoilusta huolimatta paljon. Haaveissa olisi vielä kerätä toinen samanmoinen satsi, katsotaan miten käy!

Mukavaa lauantai-iltaa!

Sankosankari

Hyvässä kunnossa pieni tihulainen on! Näyttö vuotaa onneksi sisään- eikä ulospäin, joten siitäkään ei mitään haittaa aiheudu. Uuden läppärin hankinta vain on ajankohtaista.

Tässä Magnus esittelee kissojen muuntuvia muotoja. Sanko muotoutuu hyvin ison kissan muotoon. Tai toisinpäin, mutta epäilen ensimmäistä vaihtoehtoa. Syystä tai toisesta juuri Magnus pitää pienistä nukkumapaikoista. Mitä pienempi ja ahtaampi torkkupaikka, sitä parempi. Toiset eivät välitä niinkään tällaisista vaihtoehdoista.

Tänään taisin hankkia ensimmäiset palovammat, vaikka en ole ollut erikseen auringossa. Ainakin ihoa tuntuu polttelevan melkoisesti. Huomenna olisi tiedossa viimeinen koulupäivä tälle keväälle, merkillistä miten nopeasti aika näyttää viuhtovan eteenpäin!