Murattia ja kissantassuja

Blogi on ollut pystyssä lähes viisi vuotta ja oikeastaan koko sen ajan olen haaveillut yksinkertaisesta taustakuvasta, jossa olisi murattiköynnös ja kissantassuja. Muratti on lempikoristekasvini ja tassuja ei tarvinne erikseen selitellä. Nyt meillä on vihdoinkin sellainen, kiitokset Riikalle!

Tällä on hyvä aloittaa elokuu!

300.

Kappas vain, 300. kirjoitus tässä blogissa!

Se on aika paljon se. Ainakin sillä mittapuulla ajateltuna, miten hiljainen blogini jossain vaiheissa on ollut.

Blogin karvaiset tähdet ovat vaihtuneet ja tapahtumamiljööt osittain myös, mutta eteenpäin mennään siitäkin huolimatta!

Useammankin kerran olen ajatellut, millainen blogin tulisi olla. Nykyään on niin monenlaista blogia ja joka aiheelle on omansa. Minusta on kuitenkin luontevinta, että kaikki on samassa paikassa. En jaksaisi päivittää montaa blogia yhtä aikaa, sillä saisin kuitenkin perustaa ainakin kuusi blogia: kissablogin, sisustusblogin, ruokablogin, käsityöblogin, entisöintiblogin ja vielä sen "henkilökohtaisenkin blogin". Ehkä elokuva- ja kirjabloginkin. Ei, ei minusta ole bloggaamaan sillä tavalla. Kaksi blogia ehkä vielä menisikin, muttei enää useampi. Eikä minulla kuitenkaan riittäisi aktiivista kirjoitettavaa muista aiheista kuin kissoista. Yhteen aiheeseen keskittyviä blogeja on kuitenkin mukava lukea, vaikken sellaista itse pitäisikään.

Onko se tilkkutäkkisyys sitten hyvä vai huono asia, sen päättävät itseni lisäksi myös lukijat. Vaikkei lukijoita aivan hirmuista määrää olekaan, olen kuitenkin kiitollinen jokaiselle! Aion kuitenkin jatkaa samaan malliin, samantyylisistä aiheista kirjoittaen.

Siispä kissoista tänään: Olen ihan tossun alla.

Kissoilla ei edelleenkään olisi noin periaatteessa lupa olla ruokapöydällä eikä tiskipöydällä. Minusta tämä ei ole niin nöpönuukaa, mutta mummolassa ne paikat ovat kiellettyjä. Tästä syystä olisi johdonmukaista pyrkiä samaan kuriin kotonakin.

Mutta katsokaa nyt, voiko tälle sanoa ei?

Ei voi.

Metsällä

Aamumetsällä.

Blogi päivittyi nyt uuteen ulkoasuun, joten entiset tekstit saattavat heitellä miten sattuu. Katsotaan totunko miten nopeasti tähän blogipohjaan, entinen ehti olemaan sama koko blogin historian ajan...

Memento mori

Eilen ajatukseni tuntuivat muuttuvan, ja koin hetken, joka olisi varmasti pitänyt kokea jo vuosia sitten. Eräs minulle läheinen ihminen nukkui pois, ja jättäessäni viimeisen tervehdyksen, se iski. Memento mori, muista kuolevaisuutesi.Voi olla melkoinen klisee, mutta totta kuitenkin. Tämä päivä voi olla viimeiseni, joten se täytyy muistaa elää sen mukaan. Kunnioittaakseni tämän läheiseni elämää, aion muistaa nuo sanat joka päivä, koko loppuelämäni ajan.
Olen kuitenkin nuori, enkä aio murehtia, vaan nauttia elämästäni täysin siemauksin.

Kuten jo mainitsinkin, olen nuori. Virallisesti aikuinen jo, mutta hengeltäni aina siltä ja väliltä. Voin hassutella kuin lapsi, mutta huolehtia virallisista asioista. Koetan siis löytää tasapainon elämässäni. Olen asunut muutaman vuoden omillani, ja arkielämäni jakaa tällä hetkellä vain rakas kissani Fabrizio. Tällä hetkellä en kaipaa muuta kumppania. Kaikki tapahtuu, kun on sen aika.
Mielenkiintoni jakautuu monelle taholle. Tulette varmasti saamaan sen vielä selville.

Memento mori!