Lisää siivousta

Eilen illalla siivosimme mummolan Esterin kanssa. Ester suorastaan rakastaa imuroimista ja yritin kuvata Esterin imurointia, tosin melko huonolla menestyksellä. Koko kissa kuitenkin imuroidaan tekstiiliasetuksilla, Ester suorastaa vaatii sitä. Ensin kyljet, sitten koko häntä kerralla, sitten maha ja päälaki ja lopulta kyljet uudestaan. Magnus pyytää joskus samaista käsittelyä kevennettynä versiona, Felix käpältää putkea muttei toivo imurointia ja Daniel vähän vielä pelkää koko vehjettä (kuten esimerkiksi pyykkikonetta). Ester on kuitenkin ensimmäinen oma kissa, joka noin villisti pitää imuroimisen ihanuudesta. Selvästi mamman tyttö ;)

Nuutinpäivä, siivouspäivä

Niin se Nuutin päivä saapui tälläkin kertaa ja minun lienee aika käydä joulukoristeiden kimppuun. Kuusi on edelleen täydessä jouluasussaan, mutta nyt on aika laittaa koristeet takaisin laatikoihin odottelemaan taas uutta joulua. Samalla lienee parasta siivota koko huusholli kunnolla...

Muutama joulu sitten sain joululahjaksi tällaiset mainiot siivoushanskat, eikös olekin hienot? Meidän allergikko-Felixin takia on pakko siivota melko usein ja aika tarkkaan. Ennen Felixiäkin sain kyllä leikkimielisen lempinimen Bree Van de Kamp, mistähän johtune... ;)

Kai se on tartuttava "harjanvarteen", ei auta muu!

Siivouspäivä, vaatekaapin parhaita paloja ja tunnustus

Ajattelin, että viikon voisi aloittaa tällä kertaa reippaalla tahdilla: päätin aloittaa syys*kröhjouluköh*siivouksen ja siivota vaatekaapit. Se tarkoittaa tietysti vaatteiden tuuletusta, kaappien imurointia sekä pyyhkimistä. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin napata samalla muutaman kuvan vaatekaapin sisällöstäkin, mikä on kylläkin perin harvinaista tälle blogille. Sanotaanko näin, että näitä voisi kutsua sekä vaatekaappieni tunnustuksiksi että parhaimmiksi paloiksi. Aloitetaan tunnustuksista.

Ensiksi todistusaineistoa siitä, että vaatekaapistani löytyy todellakin jotain muutakin kuin mustaa:

Erityisesti leopardi-kuosi on jotain sellaista, jota käytän harvemmin. Mutta tänä vuonna sillekin huiville tuli käyttöä ystäväni polttareissa!

Sitten voisin kai esitellä ehkäpä kauneimmat kenkäni:

Nämä popot on ostettu Krakovasta, jostakin liikkeestä Galeria Krakowskasta. Valitettavasti näitä kenkiä tulee käytettyä aniharvoin, vaikkakin ne kauniit ovat. Kuva on napattu johonkin pieneen valokuvauskisaan jo vuosia sitten, kaiketikin loppuvuodesta 2007. Minusta noissa kengissä, historiallisessa romaanissa ja ruusussa on jotakin yhteensointuvaa ja silloin tyylinikin henki ainakin jossain määrin samaista tunnelmaa. Nykyään vaatteeni henkivätkin sitten vastaavasti lähinnä maalia tai pölyä, sillä kuljen samoissa työvaatteissa myös matkat ja kauppareissutkin. Ainoastaan viikonloppuisin tai parempiin asiakäynteihin vaihdan paremmat vaatteet.

Sitten siirrytäänkin jo johonkin hieman epätavallisempaan. Seuraavassa kuvassa voi näkyä tavallinen vaatekaappi. Mutta mitä lähikuvassa pilkistää?

Se on tietenkin toinen Krakovan löytöni, kaunis katana. Jokaisen yksinelävän naisen perus- puolustusvälineistöä, kenties niihin tilanteisiin kun kissat eivät jaksa puolustaa emäntäänsä?

Viimeiseksi vilahdus viime jouluna saamastani kauniista lahjasta:

Vielä toistaiseksi ei ole tullut tilaisuutta vastaan, missä naamiota voisi käyttää. Ehkäpä täytyy järjestää itse naamiaiset? Tämä on kuitenkin käytännöllisempi käyttää kuin Venetsialainen naamio, joka minulla on esillä olohuoneen kirjahyllyssä.

Loppuun suuri kiitos kauniista tunnustuksesta Saaripalstan Sailalle ja pojille!

Tunnustuksen saa lähettää eteenpäin blogeihin, joista on saanut tukea ja hyviä neuvoja missä tahansa asiassa.

Me lähetämme tunnustuksen Mehulle, tunnustuksena kaikesta ystävyydestä!

Tällä hetkellä kuulostaa syysmyrskyltä. Aiemmin illalla satoi jo jonkin verran, sillä kastuin reippaillessani kellarikomeroa siivoamaan. Nyt tuuli humisee vasten ikkunaruutuja ja ei olisi mikään ihme, mikäli sähkötkin välillä katkeaisivat.

Reipasta ja tsemppaavaa viikon alkua!

Karvaista asiaa

Muutamassa blogissa olen huomannut karva-aiheisia päivityksiä kevään mittaan.

Karvaa irtoaa meilläkin näistä kolmesta ihan kiitettäväksi. Mikä siis avuksi, tai edes helpotukseksi?

Ruokavaliolla voi varmasti vaikuttaa karvojen lähtemiseen ja muutenkin ihon ja turkin kuntoon, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri - kissasta tulee aina lähtemään karvaa. Harjaaminen on nielemistä parempi vaihtoehto, ja voihan sitä ajatella myös kodin siisteydenkin kannalta. Karvatupoilla on tapana pesiä ja lisääntyä.

Meillä karvataistoon on lähdetty seuraavanlaisin "asein":

Vasemmalla furminator, keskellä tavallinen karsta ja oikealla minun vanha vauvaharjani.

Ensin harjataan furminatorilla suurin osa karvoista pois. Sen jälkeen karstataan talteen furminatorin jäljiltä jääneet irtokarvat ja lopuksi kiillotetaan turkki vauvaharjalla.

Furminator on minusta äärettömän kätevä peli, eikä meillä ainakaan kenenkään iho ole siitä kärsinyt. En ole ensimmäisten kertojen jälkeen huomannut edes hilseilyä. Ehkä ensimmäiset kerrat jännittivät jostain syystä?

Tämän päivän saldo on tällainen suuren kananmunan kokoinen tiivis pallo, kolmesta kissasta:


Harjatessa täytyy olla tarkkana, etteivät karvat päädy leikkeihin. Jaa miksikö? Minä säästän karvat. Niitä on kertynyt jo suurehko pussillinen, olenhan kerännyt niitä jo useamman vuoden. Pussissa on Fabusta peräisin olevia harmaita karvoja (jännä juttu muuten, että mustavalkoisen kissan karvat ovatkin harmaita!) ja nyt tämän kolmikon punertavaa karvaa.

Mitäkö sitten aion näillä karvoilla tehdä? Minä säästän lapas-lankoja. Kunhan karvaa on kertynyt tarpeeksi, aion kehräyttää karvat langaksi ja tehdä niistä lapaset. Ei pidettäväksi, siihen ne ovat liian arvokkaat, mutta muistoksi ja koristeeksi.

Joulusiivous osa 1

Viime päivät olen siivonnut ahkerasti, pitänyt joulusiivousta. Käyn läpi jok'ikisen kaapin, laatikon ja hyllyn; pyyhin pölyt ja tuuletan, järjestän kaiken paikoilleen ja tarpeettoman vien lahjoituskirpputorille tai myyn. Näin pysyn hyvin kärryillä siitä mitä taloudessani on, mistä on puutetta tai mitä on yllin kyllin tai liikaa. Makuuhuone on käyty jo lävitse, samoin on työ- ja olohuoneen laita. Tein jopa niinkin suuren kehtaamista vaativan teon, että mapitin viimeinkin kaikki laskut viime vuosilta. Nyt on neljän vuoden maksetut laskutkin mapitettuna - että tuntuu hyvältä ja virkistävältä!!

Koska en edelleenkään ole muotibloggari, on minulta turha odottaa suurempia vaate- tai asukokonaisuuspostauksia. Voinen kuitenkin valottaa vaatekaappini sisältöä näin siivouksen yhteydessä, ikäänkuin todisteena siitä että todellakin tuli tuuletettua kaikki.
Tässä siis henkarikomeroideni sisältö, melko musta-painotteinen;

Tänään olen hyökännyt kristallien kimppuun... Olen siis alkanut pesemään keittiön astioita läpi.
Muutaman kerran olen kuullut ihmettelyä kyseisestä projektista, sillä "mitäpä sitä nyt puhtaita astioita pesemään?!". Mutta ajatelkaapas sitä rasvan ja pölyn määrää mikä keittiöissämme leijailee! Ja sitä ihastuttavan sitkeää seosta, jota niiden kahden aineen yhdistämisestä syntyy. Minusta on ainakin huomattavasti mukavampaa tarjota vieraalle juotavaa varmasti puhtaasta lasista. Eikä tarvitse erikseen alkaa jynssäämään vieraita varten kun tietää sen, että huusholli on aina peruspuhdas!

Olen siis tänään(kin) siivonnut, ja muutenkin olen viettänyt aikalailla hiljaiseloa. En käynyt tänään äänestämässä, mutta kävin ennakkoäänestämässä jo aiemmin. Lapsetkin ovat mummolassa tämän siivousbuumin ajan, joten yöt saan juuri nyt nukkua melko hyvin.
Ja voitteko kuvitella! Juuri kun lapset eivät ole kotona, ovat maitohampaat alkaneet tipahdella! Onneksi kaksi pikkuruista hammasta on saatu talteen. Harmistuksestani huolimatta siivoaminen on kuitenkin paljon helpompaa ilman pieniä suloisia käpäliä, jotka tiputtelevat jokaikisen tavaran, minkä erehdyt käsistäsi pöydälle laskemaan.


Isoja jo!




JK:
Jotenkin tämä isänpäivä on mennyt ajatuksissa ohitse. Jo kymmenes kerta ilman muistettavia. Kyllä se sittenkin tuntuu vähän oudolta.