Porkkanoita ja punajuuria

Siinä missä valkosipulit kasvoivat huonosti, porkkanat kasvoivat kohisten eikä punajuuristakaan hullumpia tullut. Sato jäi vain määrällisesti vähäiseksi, sillä myyrät söivät suurimman osan punajuurista. Kyllä näistä silti vähintään jouluruoat syntyvät!

Nyt on myös hirvenmehtuun aika ja meidänkin pakastin on täyttynyt hirvenlihalla. Säilöön kertyi tänä vuonna porkkanoita, punajuuria, valkosipuleita, herneitä, kurkkuja, omenoita, tyrnejä, mustikoita, vadelmia, mansikoita, musta- ja punaherukoita, nokkosia, yrttejä ja hirvenlihaa. Puolukoita on vielä viime vuodelta jäljellä, samoin karpaloita. Lihapuolelta toivoisin, että saisimme vielä muutaman jäniksen kissoja varten pakastimeen ja muikut eivät olisi yhtään hullumpia itseä varten.

Ensi vuonna sitten uudet kujeet ja tahtoisinkin petrata hieman. Ainakin tahtoisin sieniä talteen ja kasvattaa tomaatteja, papuja ja kurpitsoita... Ja monta muutakin kasvatettavaa olisi, jos vain olisi tilat! Nokkosia olisi myös tarkoitus kerätä enemmän ja ottaisinkin muuten mielelläni vastaan myös hyväksi havaittuja nokkosreseptejä!

Säilöntää

Syksy on säilömisen aikaa, kuten useampaankin otteeseen on tullut todettua. Sain yhdeltä koulukaverilta kurkkulahjoituksen ja tänä syksynä tuli siis säilöttyä ensimmäistä kertaa niitäkin. Kaksi muuta koulukaveria toivat puolestaan omenoita ja tyrnejä saimme tutuilta. Siinähän sitä onkin jo melkoisesti enemmän, mitä vain omalta maalta olisi tullut!

Kurkuista tuli maustekurkkuja, tyrnit pakastimme sellaisenaan ja omenat muuttuivat omenakanelihilloksi. Tämä on ehdottomasti yksi syksyn parhaimmista puolista!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa toivotellen, 

Juhlahumua ja kaikenlaista sadonkorjuuta

Tänään on juhlistettu menestyksekkäästi kummitätiäni ja viikon päästä olisi juhlavuorossa eno. On mukava viettää pitkästä aikaa muitakin sukujuhlia kuin hautajaisia, joita tuntuu mahtuneen etenkin viime vuosikymmenelle melkoinen määrä. Tarjoilut olivat loistavat ja seura sitäkin parempaa :)

Lahjuksiksi vein itse tekemäni korvakorut, joissa tällä(kin) kertaa materiaaleina 100% sterling-hopea, makeanveden helmet sekä tsekkiläiset siemenhelmet. Olisikin taas kova hinku tilailla uusia materiaaleja ja lisäksi myös oman tuotannon suunnittelu pyörii kovasti mielessä. Tarkoitus olisi saada aikaisemmin mainitsemiani kalanruotokoruja myyntikuntoon viimeistään jouluun mennessä.

Kortti-aiheitakin olen innostunut kuvailemaan, viimeisimpänä kuvat mandariiniruususta. Niinpä niistä on syntynyt viime aikoina myös korttisatoakin.

Korttisadon lisäksi ilmassa on ollut muunlaistakin sadonkorjuuta, sillä viime aikoina olen saanut ryöpättyä esimerkiksi hernesadon pakastimeen (arvaattekin varmaan, että tänä vuonna joulupöydässä on oman maan herneitä tarjolla...) ja herukoitakin on perhepiirissä kerätty ahkerasti. Vadelmia ei kerätty tällä kertaa kuin yksi pieni sankollinen, kuitenkin yhteenlaskettu marjasaalis lähentelee varmaankin 170 litraa. Kyllä sillä kaksi taloutta pärjää taas yhden talven yli. Elämäni ensimmäinen tomaattikin tuotti lopulta 17 täysin syömäkelpoista tomaattia, joten ei mennyt harjoittelu sentään ihan hukkaan! Loput istutukset kasvavat edelleenkin voimakkaasti kasvimaassa, joten ihan vielä en pääse kurkistamaan, että millaista satoa sieltä on luvassa...

Rauhaisaa lauantai-iltaa!

Pienet kestit

Mansikka-ajan loppumista (ainakin omalta kohdaltani!) kannattaa juhlia pienen purtavan, juoman ja mansikkakakun kera. Tänään tuli poimittua viimeiset mansikat ja kesän keräyssaldoksi tuli suurinpiirtein 100 litraa, joista pakastimeen ylsi noin 95 litraa.

Huomisen majailen vielä nykyisillä korkeuksilla, mutta sitten lähden taas reissun päälle ja palailen joko loppuviikosta tai ensi viikon alussa.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille ja muistakaa nauttia kesästä!

 

Mustikkakissa

Mansikkakattien jälkeen seuraa tietenkin mustikkakissa, avulias purkittaja ja seuranpitäjä. 

Mitään ei tarvitse tehdä yksin, ei edes mustikoiden purkittamista. Nyt on varmaankin tämän kesän mustikkasato pakastimessa ja enempää ei ehkä lähdetä haalimaan. Viime kesänkin mustikoita löytyy vielä jonkin verran, joten siinä lienee saalista ihan riittämiin.

Sormet olivat urakan jäljiltä melkoisen sinertävät, joten vinkkinä kaikille muillekin mustikkatassuille: peskää kädet sitruunalla, niin suurin osa väristä häviää kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan!

Yllä vielä hyvä esimerkki siitä, miten suurin osa otetuista kuvista on yleensä sellaisia, joita harvemmin tulee julkaistua... :)

Kaunista sunnuntai-iltaa!