Ruusuja

Mummolan mandariiniruusu kukkii edelleenkin hyvin terhakasti.

Joskos vaikka ensi vuonna saisin itsellekin ruusuja, se olisi ainakin haaveissa.

Joulunajan myyjäiskautta silmällä pitäen olen nyt viime aikoina valanut kasan sytykeruusuja, tällä kertaa vaaleanpunaisen/liilan ja jäisen vihreän väreissä.

Kaunista tiistaipäivää kaikille!

Maatuskamummoja ja muita tekeleitä

Kevään korvilla on taas tiedossa myyjäisiä, joihin olen näperrellyt kaikkea pientä. Mainitsinkin jo aiemmin maatuska-helmistä ja taisin laittaa kuvankin tänne. Nyt maatuskat ovat päätyneet koruiksi, joita voi halutessaan lunastaa 8 euron hintaan (sisältää postikulut). Yhteensä kymmenen erilaista korua (musta, tummansininen, vaaleansininen, violetti, punainen, vaaleanpunainen, oranssi, keltainen, tummanvihreä ja vaaleanvihreä). Erilaisia muovi- ja lasihelmiä, maatuskat ovat keramiikkaa. Vahattu nauha.

Lisäksi tein muutaman muunlaisen korun:

Lintuhäkki-koru 8 euroa, toiset korut 6 euroa (kaikki hinnat sisältävät postikulut). Lintuhäkki- ja sulkakoruissa vahattua nauhaa ja lasihelmiä, toisissa säädettävä nahkajäljitelmänauha.

Tänään on ollut muutoin kaunis päivä, mutta hurjan tuulinen. Nurkissa vonkuu ja katolla humisee!

Pyhäinpäivän iltana

Mainiota pyhäinpäivän iltaa kaikille!

Tämä päivä on mennyt hautausmaita kiertäessä ja kyläillessä. Tänä vuonna kranssien materiaalivalinta osui jäkälään, siispä veimme haudoille jäkäläseppeleitä kynttilöiden lisäksi. 
Kummitädin luona maisteltiin tämän syksyn ensimmäiset joulutortutkin!

Ylläoleva kissaherra on nimeltään Tapio, kummitätini kissa. Huomatkaa väri! Ai että punainen väri pukeekin kissoja, vai mitä?

Mainiota iltaa kaikille!

Lokakuisia kuusipuuhia

Tänään on puuhattu kuusien parissa.

Illan suussa leivoin pellillisen kuusia fimomassasta. Ne olivatkin ainoa asia, jotka joulukorteista on puuttunut jo pidemmän aikaa. Joulukorttien mukana lähtee siis pienet kuusenmuotoiset kuusenkoristeet ja kortit ovat muutoinkin kuusiaiheiset (vihreät ja kuusenmuotoiset kortit, kuusikuoret ja Postikin päätti ottaa teemaan osaa ja julkaisi vielä kuusenmuotoiset joulupostimerkitkin!).

Muutakin tapahtui tänään kuusiasioiden saralla, nimittäin joulukuusi noudettiin mummolan pihaan!

 

Voi olla, että olemme taas hiukan aikaisessa, mutta minkäs sille mahtaa... Kun ulkona on jo niin kovin pimeää eikä mummolassakaan ole katuvaloja lähimaillakaan, taitaa olla lähimpiin katuvaloihin matkaa toistakymmentä kilometriä. Pitäisiköhän kotonakin viritellä jo valot parvekkeelle, mieli ainakin tekisi...

Valoa pimenevään iltaan!

Kalanruotoja

Mitä sinä näet seuraavassa kuvassa?

Ruotojako? En ajatellut ihan sitä.

Mitäkö minä sitten näen siinä? No helmiä tietenkin!

Seuraavaksi vielä keittämistä ja ehkä värjäämistäkin. Jostain luin, että luuta voisi värjätä kangasväreillä. Ehkä se toimisi ruotoihinkin (onhan sekin luuta) ja ehkäpä kokeilenkin sitä kikkaa lähiaikoina. Ehkä se poistaisi riittävästi samaa kellastumista kuin mitä luissakin yleensä keittämisen jälkeen esiintyy? Nyt tyydyn kuitenkin siihen, että nämä helmet tulevat tulevaisuudessa kellastumaan.

Onko kukaan kokeillut? Vinkkejä otettaisiin vastaan!

Joskus Strömsössä näin tällaisia helmiä ja niistä valmistettuja koruja. Nyt lomalla on sen verran aikaa, että onhan tällaisten tekemistä kokeiltava. Ilmeisesti tämä on sen verran vanhaa käsityöperinnettä, että jo ihan senkin takia tämä on niin mielenkiintoista.

Mainiota tiistai-iltaa kaikille!

Lauantaipäivan ruusutehdas ja Yököttävä Homma

Tänään minä olen valanut kasan sytykeruusuja ja kissat ovat harjoittaneet omasta mielestään Yököttävää Puuhaa. Mutta siitä lisää hetken kuluttua, ensin ruusuja:

Tämänkertaisissa ruusuissa on hentoinen punainen väri, jota oli hyvin vaikea kuvata tällä kalustolla ja näissä olosuhteissa. Viimeisessä kuvassa väriä erottaa ehkä hieman paremmin.

Tikun varressa olevista tulee ruusukimppuja.

Samalla mummolassa laitettiin myös syysistutuksia:

Mummolan juhlat ovat viikon päästä, mutta vielä riittää yhtä jos toista tehtävää. Perjantai-iltana oli kauhean kovantuntuinen myrsky ja tänään oli myös hurjan kylmä sää.

Sitten kissojen Yököttävään Hommaan. Kerroin aikaisemmin siitä, että menemme eläinlääkäriin vuosirokotukseen ja -tarkastukseen viikolla 42. Se tietää ehdottomasti Suurta Yökötystä, Matokuuria.

Tällä kertaa Mirrixiä, "vauvalääkettä". Tämä on kaikista hellintä laatua ja tätä Felixin takia sitten koko laumalle. Tablettimuotoiset lääkkeet menevät meillä todella helposti, mutta nämä tahnat ovat paljon hankalampia. Että meillä olikin epäluuloista sakkia, kun tätä piti koettaa syödä! Yököttävää hommaa, totesivat pienet. Lopulta kuitenkin kaikki saivat syötyä oman osuutensa. Huh, se tietää sitä, että tätä hommaa tehdään seuraavan kerran vasta vuoden päästä ja ehkä silloin uskallan antaa taas esimerkiksi Axiluria. Tämän lauman kanssa olemme ehtineet kokeilla aikaisemminkin tätä Mirrixiä, kuten myös Axiluria ja Flubenolia. Fabulla taisi olla joskus Milbemaxia ja jotain liuostakin, Spot-jotakin ehkä. Vuoden olen todennut kissoilleni sopivaksi madotusväliksi. Sisäkissoilla matoriski ei ole samankaltainen kuin ulkokissoilla, mutta raakaruokaa meillä syödään kylläkin päivittäin. Kaikki raaka liha kulkee kylläkin pakastuskaranteenin kautta, että suurempaa riskiä ei pitäisi kylläkään olla. Jos olisin oikein uuttera, ottaisin jokaiselta aina ulostenäytteen ja madottaisin sen mukaan, mitä eläinlääkäri näytteestä löytäisi tai olisi löytämättä. Se rasittaisi kissojen elimistöä kaikkein vähiten, mutta se on kiinni omasta viitseliäisyydestäni (tai lähinnä sen puutteesta). Niin vältettäisiin turhat madotukset kokonaan.

Mutta nyt kahvittamaan iltakahvivieraat!

Sadonkorjuuta syyspäiväntasauksena ja hieno kellari

Tänään meillä on juhlittu syyspäivätasausta sadonkorjuun merkeissä, eli nostin viimeinkin keväällä kylvämäni valkosipulit maasta. Sainkin ihan kelpo saaliin ottaen huomioon sen, etten ole koskaan aikaisemmin viljellyt minkäänlaista sipulia ja tämä oli lähinnä kiinnostuneen kokeilu, että olisiko tästä taas uudeksi tavaksi (pyrkien taas lähemmäksi ja lähemmäksi omavaraisuutta). Sain valmiiksi  kylmäkäsitellyt sipulit koulukaveriltani keväällä ja laitoin kasvimaan mummolaan, kerrostalossa kun ei oikein tuo viljeleminen luonnistu kovinkaan suuressa mittakaavassa.

Ei tullut hurjan suuria yksilöitä, mutta suurempia kuitenkin kuin odotin.
Makukin on varsin hyvä.

Samalla kertaa esittelen teille mielelläni mummolan kellarin. Se on yksi hienoimmista kellareista mitä tiedän, vaikkei kellarikokemukseni olekaan kyllä mitenkään erityisen laaja. Aikaisemmin en ole kuitenkaan nähnyt täälläpäin yhtään tällaista kellaria, vain sellaisia maantasalla olevia tai korkeintaan lievästi alennettuja yksilöitä. Muualla maailmassahan on vaikka kuinka paljon hienoja kellareita, mutta täällä hienoihin yksilöihin on vaikeaa törmätä.

Tämä kellari on kuitenkin rakennettu niin, että rappusia myöten laskeudutaan kalliopinnan tasalle. Ulkoapäin ei uskoisikaan, millainen kellari on kyseessä.

Kesällä kallio viilentää kellaria ja talviaikaan siitä vapautuu vastaavasti lämpöä, mikä pitää kellarin lämmön tasaisena. Kellarissa on ihan omanlaistaan satumaista tunnelmaa ja miksikäs ei olisikaan, onhan kellarikin jo melkoisen vanha, samalla tavalla kuin koko paikkakin.

Syksy on nyt virallisestikin täällä. Maisemat ovat jo rusentuneet, eikä kaunista keltaista ole liiemmin näkynytkään. Seuraavaksi aletaan matkata kohti talvea ja luonnon lepokautta. Yllä viikko sitten näpertelemiäni sammalpalloja päivänvalossa. Nyt lähden jälleen kerran lämpenemään saunan lauteille.

Kaunista syyspäiväntasauksen iltaa kaikille!

Sytykeruusut

Aikaisemmin blogissa vilahtikin kuva sytykeruusujen aihioista, kun kokeilin niiden valmistamista elämäni ensimmäisen kerran. Tässä lupaamani erillinen juttu niistä!

Sytykeruusujen valmistaminen on hyvin yksinkertaista. Tarvikkeita tarvitaan aika vähän:

kananmunakennoja
vanhoja kynttilänpätkiä (tai steariinia)

kattila kynttilöiden sulattamiseen (kannattaa olla ihan erillinen askartelukattila)
reikäkauha
(siivilä + erillinen kastoastia)

sanomalehtia, leivinpaperia tai joku muu kuumuutta kestävä ja vahingoittumaton alusta ruusujen kuivattamista varten

Käytä munakennon valmista kuppirakennetta hyväksesi ruusujen askartelussa. Revi munakennosta rennolla kädellä suikaleita ja rullaa suikaleista tiivis sisusta kuppiin. Lisää suikaleita terälehdiksi kunnes ruusu on suhteellisen jämäkkä ja pysyy koossa.

Sulata kynttilänpätkät suurta varovaisuutta noudattaen, sillä tässä puuhassa on aina suuri tulipalon riski. Pidä siis kattilankansi ja esimerkiksi sammutuspeite helposti saatavissa - vettä ei saa käyttää palon sammuttamiseen!! Itselläni on käytettynä ostettu keittolevy kynttiläpuuhia varten ja teenkin itse kaikki tällaiset puuhat ulkorakennuksessa riskejä vähentääkseni (ulkosalla ei ole kissojakaan riskinä...).

Kynttilämassa kannattaa sulattaa vesihauteessa tai veden kanssa (vesi ja kynttilät samaan kattilaan, jolloin steariini nousee pintaan ja vesi jää pohjalle). Kynttilöistä lähtevä höyry syttyy helposti. Itse kierrätän aina vanhoja kynttilänpätkiä, jolloin tarvikkeissa mainitsemani siivilä ja erillinen kastoastia ovat tarpeen. Sulatan ensin kynttilät, jonka jälkeen kaadan sulan massan siivilän läpi erilliseen kastoastiaan. Siivilän ideana on kerätä vanhat sydänlangat pois massasta, joten kannattaa varata käyttöön riittävän tiheä siivilä. Mikäli käytät uutta massaa, voit kastaa ruusut sulatuskattilassa.

Monessa muussa ohjeessa näytetään käytettävän pihtejä ruusujen dippaamiseen, mutta minusta askartelukäyttöön laittamani reikäkauha on oikeastaan helpompi tässä hommassa. Silloin ruusu jää pystyasentoon kastettaessa ja sisälle jää hieman enemmän steariinia. Ruusuja kannattaa kastaa useamman kerran, kolme tai neljäkin kertaa. Pystyasennossa kastettujen ruusujen kannattaa antaa kuivua jonkin aikaa kastamiskertojen välissä, jotta uusi kerros tarttuu paremmin. Mikäli haluat ruusuista jonkun muun kuin munakennon alkuperäisen värisiä, kannattaa varautua kuivattamaan ruusuja kastokertojen välissä hyvä tovi.

Anna valmiiden ruusujen kuivua rauhassa ja nauti sen jälkeen tuloksesta. Sytykeruusut ovat kaunis ja käytännöllinen lahja tulisijan omistajalle!

Askartelun iloa!