Emännän aakkoset

 Taiteilijan näkemys allekirjoittaneesta vuodelta 2002.

Muutamassa blogissa on pyörinyt elämän aakkoset-haaste, tai miksi sitä nyt varsinaisesti nimittäisi.

Tässä kuitenkin minun aakkoseni, kissojen aakkoset erikseen toisella kertaa!

A: Antiikki.

B: Blogi.

C: Celeborn. Olipa vaikea keksiä tähän kirjaimeen mitään!

D: Daniel. Kissanelonen, ex-orpo, ulkoministeri.

E: Ester, entisöinti. Kissakolmonen ja sosiaali- ja terveysministeri, leipätyö ja harrastus.

F: Felix, Fabrizio. Kissakolmonen ja puolustusministeri, enkelikissa.

G: Geokätköily, Gilmoren tytöt.

H: Historian havina.

I: Isä.

J: JOULU!

K: Kissat, kirjat, koti.

L: Leipominen, leivinuuni.

M: Magnus. Kissakolmonen, pääministeri.

N: Neulominen.

O: Omakotitalo.

P: Puutarha.

Q: (Helmi)Q.

R:  Rajaton.

S: Stargate.

T: Talvi, Tolkien, tuli.

U: Unelmat.

V: Villasukat.

W:Within Temptation. Tykkäilin nuorempana ja miksen toki edelleenkin!

X: Xcover.

Y: Yö, ystävät, yritys.

Z:  Zorro. Sanaan liittyy hauska muisto isästäni, joka saa edelleen nauramaan.

Å: Åsa Larsson. (Muuta en tähän kirjaimeen keksinyt, mutta tämän kirjailijan kirjoista tykkään!)

Ä: Äiti.

Ö: Örkki.

Tarttukaa muutkin tähän hauskaan haasteeseen!

Ajan olemuksesta

Viime yönä valvoin vaihteeksi, minulla on nyt jostakin syystä unirytmi muotoutunut niin, että valvon joka toisen yön ja nukun joka toisen, noin kärjistettynä. Viime yönä nukuin viitisen tuntia, toissayönä peräti neljätoista tuntia ja sitä edeltävänä nelisen tuntia kolmessa pätkässä. Täytyisi nyt keskittyä unirytmin korjaamiseen, mutta koetan olla stressaamatta enää siitä asiasta enempää. Tällä viikolla menen vihdoinkin uusyrityskeskukseen juttelemaan yritysasioista, jotta se asia saadaan lopultakin kunnolla liikkeelle. Monta muutakin asiaa on paraikaa käynnissä, kuten aikaisemminkin olen täällä maininnut. Ne ovat kaikki sellaisia asioita, jotka varmasti vaikuttavat omalta osaltaan unen määrään ja laatuun.

Niinpä sitten on aikaa monenmoiselle ajatukselle. Eilen, tai oikeastaan tänään pohdin ajan merkillistä olemusta. Isän kuolemasta tuli tänään kuluneeksi 13 vuotta. Toisaalta tuntuu, että aikaa olisi kulunut paljon enemmän, toisaalta taas aikaa voisi olla kulunut vain hetki. Merkillistä! Miten aika voikaan olla niin erilainen eri tilanteissa. Ajankulun muuttuminen lienee tuttu ilmiö jokaiselle; kuinka usein odottaessa aika tuntuu hidastuvan, mutta onnellinen hetki katoaa historiaan ennen kuin sitä ehtii kunnolla edes rekisteröidä? Luen juuri Esko Valtaojan kirjaa Kaiken käsikirja, ehkä sekin availee polkuja ajatuksille. Alku on ollut perin filosofinen; onko mitään tai ketään olemassa ja jos on, niin missä ja milloin. Kaikki totuttu voikin olla olematta, mitään ei voi todistaa. Ajattelin jatkaa tänä iltana, mutta jo nyt olen todella väsynyt. Luulenpa, että teekupposen jälkeen höyhensaaret kutsuvat. Jos seuraan nyt totuttua rytmiä, huomisiltana on taas lukemisen -ja kenties ajattelemisen- aika...



Ps. Jouduin nyt vihdoinkin päivittämään itselleni Google+:n, kun en saanut tuota kuvaa ladattua kunnolla. Kuva oli kuin maalattu, täysin erilainen kuin koneella. Nyt on kummat oletusasetukset poistettu, vaikken ymmärräkään miksi ne toimivat silti, vaikkei edes käytä palvelua.

Jännitystä ja turhautumista ilmassa

Täällä on eletty kovin jännittyneessä ilmapiirissä koko tammikuu, mistä johtuen tuntuu siltä, etten osaa tarttua oikein mihinkään ja vaellan vain ympyrää kotona. Tässä välissä oli hilkulla, ettei tullut muuttoa jo ensi viikolla. Potentiaalinen ostajaehdokas kuitenkin perääntyi ja täällä ollaan edelleenkin. Pelottaa että tuo itse katselemani talo ehtii mennä kaupaksi ennen kuin saan tämän oman kodin myytyä... Sekin on ollut myynnissä melkein saman aikaa kuin meidänkin koti, joten ei olisi mikään ihme. Tässä täytynee alkaa miettimään omia vaihtoehtoja ihan urakalla!

Huomenna on muutakin jännittävää tiedossa, menemme nimittäin vihdoinkin eläinlääkäriin kaikki neljä! Tai no, viisi, jos minutkin lasketaan mukaan. Kaikki neljä saavat rokotukset, Felixillä on myös korvatarkastus tiedossa ja Daniel sirutetaan. Sitten onkin tiedossa retki mummolaan, missä ajattelin totuttaa kissat yhteiseloon. Meillä on kotona oikeastaan vain yhteistä tilaa, ainoastaan makuuhuoneeseen voisi sulkea jonkun tarvittaessa. Lisäksi ajattelin, että Danielilla on ehkä turvallisempi olo mummolassa kuin täällä meillä, ettei tule taas muuttoa vieraaseen ympäristöön ja samaan syssyyn vielä kolme uutta kissakaveria. Sitäkin vielä ajattelin, että Danielille olisi varmaan helpompaa muuttaa suoraan uuteen kotiin eikä tämän nykyisen kodin kautta uuteen. Sisäkissaksi opettelu, uusi koti vaelluksien jälkeen ja uudet kaverit ovat varmasti suuria muutoksia kissalle ja en tahtoisi stressata poikaa enää enempää kuin on tarvis. Siinäpä se pulma vain onkin, että milloin tästä oikein päästään muuttamaan!

Olen nukkunut järjettömän huonosti joululta saakka, en saa oikein öisin nukuttua kunnolla ja se kostautuu sitten päivisin joko nukkumalla tai järjettömällä väsymyksellä. En osaa oikein tehdä mitään, elän ikään kuin välitilassa. Hampaitakin olen alkanut puremaan öisin ja siitä seuraa useimmiten järjetön niska-hartiaseudun särky ja päänsärky. Suunnitelmia olisi enemmän kuin pitkään aikaan, mutta ei niitä ei ole olosuhteiden pakosta mahdollista vielä toteuttaa. Taidan olla nykyään huono odottamaan, mutta toisaalta olemme odottaneet muuttoa ja melkein vuoden, ettei nyt sentään ihan lyhyestä ajasta ole enää kyse.

Äh!

Katsaus kuluneeseen jouluun ja vuoteen

Alkuunsa ISO KIITOS teille kaikille onnittelijoille ja tsemppaajille! 

Ette tiedäkään miten iloisiksi minut teitte... ♥

Istun täällä "uuden" kirjoituspöytäni ääressä näin uudenvuodenaattona ja katselen välillä hämärtyvää maisemaa. Hiljalleen leijaileva lumi peittää alleen maiseman ja olo tuntuu rauhalliselta, mutta toisaalta omalla tavallaan myös hyvin haikealta. Taustalla soi Johanna Kurkelan joululevy, josta suosikikseni on noussut ehdottomasti Lyhty. Se kuvaa jotenkin tämänhetkistä sielunmaisemaani todella hyvin; Kissa kippurassa halkolaatikolla, lämpö lohduttava puskee kaminasta...Työt on saatettu loppuun, liekin vierellä valvon. Ihan pian kaikki kohdallaan on... Lyhdyn sytytän kun tulee hämärä, sen nostan koukkuun kuistille. Ehkä valo näkyy kauas pimeään ja johdattaa sut polulle, perille...

Tämä joulu toi paljon elämänmuutoksia tullessaan ja samalla jouduin jättämään jonkinasteiset hyvästit opiskelutovereilleni, vaikka toki pidämme varmasti yhteyttä tulevaisuudessakin. Emme kuitenkään näe enää päivittäin ja se tuntuu hyvin surulliselta. Jään kaipaamaan teitä! ♥

Odottelen tässä ystävääni saapuvaksi meille uuden vuoden viettoon, tiedossa on hyvin rauhallinen aatto. Samoissa tunnelmissa meni myös joulun aika, vaikka olin ehkä turhankin väsynyt. Viime yönäkin nukuin melkein 14 tuntia ja olisin varmaan nukkunut enemmänkin, jolleivat kissat olisi mieluilleet jo kovasti myöhästynyttä aamiaistaan. Tämän postauksen kuvituksena on kuitenkin kuvia menneeltä joululta, joka jää mieleen myös Danielin kautta. Väsymyksestä ja kiireisestä joulunalusajasta huolimatta mieluinen joulu siis, vaikkakin tuntui loppuvan ennen kuin pääsi kunnolla alkamaankaan! Sama tunnelma koskee oikeastaan koko tätä vuotta - minne ihmeeseen aika oikein katosi?

Ylläolevassa kuvassa kuvastuu oikein hyvin lahjojen avaamistunnelmat kissojen kohdalta: Ensimmäinen onki (juuri tuo kuvassa näkyvä) särkyi jo aattona ja olemme onnistuneet särkemään jo kaikki Pukin paketeista paljastuneet onget. Kuviin kolmea on hyvin hankala saada yhtä aikaa, mutta tässä edes yritelmä!

Viime vuoden tavoin tarkoitukseni oli julkaista kokooma tämän vuoden käsitöistä, mutta muutama käsityö on itse asiassa vielä esittelemättä, joten palaan asiaan ensi vuoden puolella.

♥♥♥

Näissä tunnelmissa toivotamme koko sakin voimin

oikein riemukasta uutta vuotta teille jokaiselle 

ja tuokoon tuleva vuosi sen, mitä kaipaatte elämäänne!

♥♥♥

Isänpäivän kynttilä

Jälleen näitä päiviä, jolloin tulee vietyä kynttilä haudalle. Aikaa alkaa tulla kuluneeksi sen verran paljon, tammikuussa jo 13 vuotta, että tunnelma hautausmaalla on lähinnä rauhoittava. Juhlapyhien aikaan hautausmailla on aina paljon kynttilöitä ja hämärässä loistava kynttilämeri on oikeastaan melkoisen kaunis. Jokainen niistä kertoo lämpimistä ajatuksista jotakuta kohtaan.

Näissä tunnelmissa hyvää isänpäivää sinne jonnekin!

Hykerryttävän onnellinen

Niin, nyt tuntuu ihan hykerryttävän onnelliselta! Sitä se tämä lumi teettää...

Täällä on satanut mahtavat määrät lunta eilisen ja tämän päivän aikana. Maailma on ihanan pehmeä ja hiljainen ja ennen kaikkea valoisa! Toiveeni olisi etteivät lumet sulaisi enää pois ollenkaan, mutta ensi viikoksi sääennuste lupaa jo kymmentä plus-astetta. Höh! Nyt on kuitenkin nautittava näistä lumista sen aikaa kun ne vain kestävät.

Ja minun päässäni soivat joululaulut minkä kerkeävät! Muutoinkin on sellainen jouluinen olotila, tekisi mieli laitella vaikka joulukoristeita esille. Ehkei niitä kuitenkaan ihan vielä, mutta kotiin voisin viritellä kyllä ulkovalot parvekkeelle. Mummolassa on jo yhdet valot valmiina!

Juontaakohan lumirakkauteni ihan jo siitä, että syntyessäni satoi juuri parahiksi ensilumet?

Silloinkin lumet ovat tulleet jo melkoisen aikaisin, lokakuun alkupuolella.

Oikein nautinnollista ja lumista perjantaita toivottelee

Saunaan, saunaan

Saunaan, saunaan,

tule lautehille.

Siell'ei tilaa murehille

eikä syytä huoleen.

Näin lukee mökillä saunan ovessa olevassa kyltissä, eikä ole kyllä laisinkaan huonosti sanottu!

Hirmuinen väsymys on painanut niin kehoa kuin mieltäkin viime viikkojen aikana, mutta nyt ei ole lomaan enää kuin viikon verran aikaa. Kyllä sen ajan jaksaa aina jotenkuten.

Kiitän kovasti Myrskyä ja Minnaa Photoscape-vinkistä! Latasin sen koneelle ja nyt sitä täytyy opetella vielä käyttämään. Melko helppokäyttöiselle se kuitenkin näyttää ja on mielestäni sikäli helpompi kuin Photobucket, että ei tarvitse ladata kuvia erikseen nettiin muokkausta varten. Jes! Toivottavasti tämä tietää nyt paluuta normaaliin blogi-arkeenkin.

Monta asiaa on jäänyt nyt toteuttamatta, yhtenä esimerkkinä Saaripalstalta saamani kylä-haaste. En ole unohtanut! Lisäksi olen vieraillut todella laiskasti teidän muiden blogeissa, anteeksi. Mieluummin olen iltaisin nukkunut päiväunet, kuin avannut enää konetta kotona. Kiire on paha kaveri, samoin stressi ja siitä johtuvat ongelmat kehossa ja mielessä. Vaikka niitä molempia pitäisi välttää, aina se ei onnistu.

Nyt kuitenkin iltapalaksi glögiä ja pipareita...

Rauhallista lauantai-iltaa teille kaikille!

Varsinaista pikakelausta

Kyllä tuntuu kovasti siltä, että aika vain valuu sormien välistä, eikä sille edes mahda mitään! Tunnit kuluvat ja päivät seuraavat toinen toistaan minkä ehtivät. Tulevaa syksyä tarkastellessani huomasin, että minulla on kunnollista, oikeaa vapaata seuraavan kerran vasta lokakuussa. LOKAKUUSSA?! Sehän tarkoittaa melkein jo sitä, että yksi kokonainen kuukausi häviää jonnekin...

Kohta puoliin aloitan myös seuraavan näyttökokeeni, toiseksi viimeisen ennen valmistumista. Näyttötyöni on k-tuoli, samanlainen kuin yksi aikaisemmin laittamani - ne ovat pari.

Ulkonakin tuoksuu jo ihan syksyltä, peltoja puidaan ja ilma raikastuu koko ajan.

Voi, kunpa olisikin parempi kamera! Elämässä olisi niin paljon sellaisia hetkiä, jotka olisi mukava tallentaa parempilaatuisina. Vanha Nikonin järjestelmäkamera, digi sekin, nököttää turhan panttina kaapissa. Kuulema melko tyypillinen vika sille mallille. Särkymisestä saakka olen kuvannut tällä vanhalla Sonyn pokkarilla, mihin olen kyllä melko tyytyväinen. Taitaa olla seitsemän vuotta vanha tällä hetkellä. Uudesta järkkäristä kyllä haaveilen, mutta mikä merkki ja malli, siinäpä pulma!

Kasvimaa kasvaa edelleenkin kohisten. Maistellut porkkanat ovat jo mukavan kokoisia ja mikä tärkeintä, hyvän makuisia. Punajuuret ovat kuitenkin yllättäneet minut suuruudellaan! Miten mahtavia niistä näyttääkin tulevan, vaikka alku oli enemmän kuin epävarma.

Nyt nautiskelemaan vielä jäätelöannoksesta ja Housen viimeisimmästä jaksosta.

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

Syntymäpäiväkukat

Kiitos kaikille Felixistä huolehtineille! Silmä on jo paremmassa kunnossa, joten "pelkällä" allergiakohtauksella selvittiin tälläkin kertaa.

Eilen kävin viemässä ritarinkannuksia isän haudalle, tänään olisi ollut taas syntymäpäivä. Vuodet vierivät niin nopsaan, että suurimman osan ajasta hirvittää.

Ja sitten taas syksy-huomio: pihlajassa on jo punainen latva, on ollut jo jonkin aikaa. Kyllä se syksy saapuu rallatellen tänne päin... Viikon päästä opinnotkin ovat taas jatkuneet ja viimeinen puolivuotiskausi alkanut. Hirmuinen kiire edessä, ainakin siltä tuntuu!

Reipasta alkanutta viikkoa kaikille!

Syksymäinen sadepäivä

 

Syksymäisen sadepäivän kolme kovaa koota ovat tietenkin kissat, käsityöt ja kirjat.

Lukemistossa on tällä hetkellä Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo, puoliväli ylitetty.

Kissat ovat tietenkin samat vanhat ja käsityö mötköttelee tuossa ahkeran käsityökissan alla.

Työ jääköön vielä suuremmin esittelemättä, mutta yhden lankakerän sain siihen tänään uppoamaan!

 Ostin eilen 12 kerää lankaa, vaikka tarkoitus oli etten osta tänä kesänä yhtään. Nyt ostossaldo on siis 14 kerää, mutta käyttänyt olen vain kolme. Käykö perusteeksi, että nuo 12 kerää kuluvat kaikki vuoden 2014 joululahjoihin ja ne olivat alennuksessa? Siispä tulin säästäneeksi, sillä olin ihan tosissani ajatellut tehdä tuosta langasta joululahjoja ensi vuonna.

Tälläinen syksyinen keli on saa olon ihan hyrisemään. Se on ihan kohta täällä taas!

 

Lepoa

Heinäkuun alun kunniaksi saimme tänne meidänkin korkeuksille huikeat ukkoset. Liekö siitä, vaihtelevasta kuumuudesta vai muuten vain kiireestä johtuvaa, että tunnen itseni hirmuisen väsyneeksi. Eilenkin nukuin melkein kolmen tunnin päiväunet! Jos ennätän, lähden kyllä mökille joksikin aikaa lopummalla kuuta.

Kasvimaalla elo näyttää melko hyvältä. Vaihtelevat sadesäät ja helteet lienevät melkoisen hyvä yhdistelmä kasveille. Salaattia, yrttejä ja herneenversoja pääsee jo hyvinkin korjaamaan. Jännittyneenä odotan, millainen sato valkosipuleista saadaan ja miten ensimmäistä kertaa viljelemäni kasvit menestyvät. Toivottavasti tulisi hyvä sato! Sitten seuraakin kasvi- ja ruoka-aiheinen kysymys:

Onko jotain hyvää keinoa säilöä oman sadon tomaatteja?

Monta muuta kasvia voi säilöä esimerkiksi ryöppäämällä ja pakastamalla, mutta mitenköhän tomaatit mahtaisivat säilyä... Tiedän kyllä että tuoreita tomaatteja saa nykyään ympäri vuoden kaupoista, mutta olisi mukava kokeilla omien (toivottavasti kasvavien!!) tomaattien säilömistä. Voisiko niistä kuvitella tekevänsä esimerkiksi jonkinlaisen kastikepohjan, jonka pakastaisi? Ehdotuksia, vinkkejä ja hyviä ajatuksia otetaan vastaan!

Aurinkoista heinäkuun alkua!