Woihan Wäsymys

Kuinka voikaan väsyttää niin hirmuisesti?

Sain jokin aika sitten raudanpuutosanemiaan rautakuurin ja perin käänteisesti sain sen myötä hurjan väsymyksen kaupanpäällisiksi. Kuuria ennen anemia ei tuntunut väsyttävän minua lainkaan, mutta nyt on aivan toisin... Tänäänkin heräsin vasta kahdelta iltapäivällä, ja silti on koko ajan tuntunut siltä etten olisi nukkunut lainkaan! Lisäksi voin muutenkin hiukan huonosti, mutta menen loppukuussa tutkimuksiin. Tutkimukset sisältävät lihaksiin työnnettäviä neuloja ja sähkövirtaa, hiukan tahtoo jännittää... Vaan se niistä terveys-jorinoista tällä kertaa ;)


Felix on voinut nyt jokusen viikon hyvin. Tuossa mahavaivaisille tarkoitetussa ruoassa on käsittääkseni suurempi energia-pitoisuus kuin tavallisessa ruoassa, ja voi pojat kun se näkyykin pienessä kissassa! Felix on aivan hurjan villi, hyppii ja pomppii ja puhelee ja kurisee aivan mahdottomasti... Ja juoksee kuin tuulispää! Ester ja Magnus ovat vähän ihmeissäänkin, että mikäs veljeen nyt on mennyt. Painoakin Felix on nyt saanut takaisin, ainakin ulkomuodosta päätellen. Jos nyt tämä olotila vain jatkuisikin, niin voitaisiin taas kohta maistella enemmän tavallisiakin ruokia.

Mökillä on vihdoinkin käynnistynyt saunaremontti, ja elämme taas kissojen kanssa matkalaukku-elämää, kuten yleensäkin suurimman osan kesästä. Olemme etsineet ahkerasti kätköjä, ehkä se vähäinen jäljelle jäänyt energia on mennyt luonnossa samoamiseen. Se on kuitenkin onneksi positiivinen asia se!

Sain oikein kauniin tunnustuksen Paulalta Arkiporinaa-blogista, kiitos!

Koetan kovasti selättää väsymyksen ja palata takaisin normaaliin päiväjärjestykseen mahdollisimman pian.

Kuukauden kootut osa IV

Kirjat:

1. Muistatko minut? (Sophie Kinsella)
   
2. Harry Potter ja kuoleman varjelukset (J.K. Rowling)

Elokuvat:

1. Mitä nainen haluaa
   
2. Ylpeys ja ennakkoluulo

Elokuvia en ole aivan mahdottomasti katsonut, yhtenä syynä lienee se että olen tuijottanut iltaisin yhteensä kaksi ja puoli tuotantokautta MacGyveria!

Muuta:

Oli hautajaiset. Felix on sairastellut oikein urakalla. Pääsiäisen yökirkko jäi väliin katkaisten samalla monen vuoden perinteen, eikä pääsiäistä muutenkaan juhlittu kauheasti Felixin sairastelun takia. Aloitin uuden harrastuksen, geokätköilyn.

Näissä merkeissä sujui huhtikuu.

Vappuna

Vappuaatto on sujunut ainakin toistaiseksi hyvissä merkeissä. Iltapäivän metsästin geokätköjä sekä tutustuin pariin kätköilijään. Laitoin evääksi täytettyjä patonkeja, täytteenä oli kylmäsavulohta, sinihomejuustoa, salaattia ja majoneesia. Kelpasi ne mahassa etsiä kätköjä :)

Muuten olenkin sitten oleillut vain kissojen kanssa. Tänään minun oli tosiaan tarkoitus olla Tampereella LotR-sinfoniassa, mutta aina ei voi voittaa. Kätköilyn lisäksi olen leiponut hieman huomista piknikiä varten sekä puuhaillut kaikkea pientä. Ruokakin on ollut muuten hyvin perinteistä linjaa, nakkeja ja perunasalaattia.

Tähän saakka etsityt kätköt ovat sijainneet kohteissa, joissa on ollut mahdollisuudet esimerkiksi makkaranpaistoon. Kivoja pieniä päiväretkiä!

Juuri tällä hetkellä Felix voi suhteellisen hyvin. Molemmat kokeillut antibiootit tekivät pojan vain pahoivoivaksi, eikä oksentelun takia voinut olettaa että elimistöön olisi jäänyt yhtään annetuista lääkkeistä. Joten lopetimme kuurin ja nyt katsomme vain ruokavalion kanssa, että kuinka käy. Viimeksi poika on oksentanut sunnuntaina, paitsi sitten alkuviikosta tuli aina nuo antibiootit pois. Ihmettelen kyllä sitä, jos kyse on allergiasta. Ruokavaliomme kun koostuu jo valmiiksi viljattomista ja lisäaineettomista valmisruoista, lihasta ja vitamiineista. Vaikka tokihan harvoin syötävissä raksuissa on hieman perunaa (Applaws kitten). Raksuakin on tarkoitus vaihtaa kesän alussa, Power of Nature-merkkiseen. Toki meillä syödään raksuja niin vähän, että jos on tarvis niin ne voidaan unohtaa kokonaan. Felix ja kumppanit suostuvat syömään herkkupaloina esim. kinkkua.. Herkkupalojakin tarvitaan, koska naksutinkoulutusta on tarkoitus alkaa harrastamaan. Tähän saakka on vain aina ollut niin paljon muuta, että kunnolla ei sitä olla vieläkään aloitettu. Mutta pitäähän niihin herkkupaloihinkin oppia, eikö vain ;)

Sain myös vihdoin ostettua hammasharjat koko meidän porukalle! Sekin on ollut tarkoituksena jo pitkään, mutta aina on mukamas ollut muuta. Nyt odotan kyllä vielä aikani Felixin kanssa, ennen kuin annan jengin maistaa tuota kananmakuista hammastahnaa.

Huomenna on sitten tosiaan tarkoitus mennä piknikille ja etsimään muutmaa kätköä.

Mukavaa vappua kaikille!

Pikku-Ukko

Felix on saanut viime aikoina uuden lempinimen, "Pikku-Ukko". Magnusta kun olen kutsunut Isoksi Ukoksi (johtaa painotilastoa yli kilolla seuraavaan).

Felix ja uusin reippauslelu.

Kävimme taas tänään siellä lääkärissä. Ja arvatkaapa mitä, tietysti minun tuurillani tähystäminen ei onnistunutkaan! Kun varasin tuota aikaa päivystäjältä, oli päivystämässä tuuraaja. Hän ei ilmeisesti tiennyt lainkaan, että klinikan tähystin seilaa jossain Yhdysvaltojen ja Suomen välillä. Joten sain valita, leikataanko maha ihan perinteisesti leikkaamalla auki vai kokeillaanko muuta hoitoa. Lääkäri ei lähtenyt ensimmäisenä suosittelemaan aukileikkausta, sillä mitään akuuttia tukosta ei kuitenkaan ole nyt syytä epäillä (maha toimii kuitenkin osan ajasta normaalisti). Joten lähdemme hoitamaan Felixin tilaa mahdollisena mahalaukun tai suoliston tulehduksena, antibioottikuurilla. Poika sai ensimmäisen antibioottipistoksen klinikalla, joten kuuri alkaa huomenna. Siihen kun on lisäksi mahansuojalääkitys (vaihdettiin Zantaciin), niin poikaa lääkitään viisi kertaa päivässä. Toinen mitä nyt tutkitaan myös, on allergian mahdollisuus, vaikkei se kovin todennäköistä olekaan. Ruokailu täytyy järjestää erikseen, ja Felixille tarjoillaan keitettyä kanaa ja jauhelihaa suolistovaivaisille tarkoitetun ruoan ohella.

Jos tähystystä sitten tarvittaisiin kuitenkin, joudumme menemään toiselle klinikalle. Koetamme nyt antibiootteja ja tuota ruokavalionmuutosta ja toivomme parasta.

Vappusuunnitelmani menivät nyt uusiksi, olin menossa Lord of the Rings-sinfoniaan Tampereelle. Mutta eihän tämä nyt tietenkään onnistu, viisi kertaa lääkitystä päivässä + ruokaa on tarjottava pieniä annoksia lyhyin väliajoin. Se on aivan mahdoton yhtälö matkustamisen kanssa. Minulla on ylimääräinen normaalilippu tyhjänpanttina, saa tiedustella ;)

Geokätköily

Löysin aivan vastikään uuden harrastuksen itselleni, geokätköilyn. Pääsiäisen aikana Felix on vaihtelevasti ollut välillä vähän parempana, välillä vähän huonompana. Huomenna menemme sinne tähystykseen. Välillä on kuitenkin ehtinyt käymään pikkuisen ulkona, sauvakävelemässä ja nyt kätköilemässä.


Kyllä oli kuulkaa vaikea ensimmäinen kätkö! Etsittiin sitä tasan kaksi tuntia ja kolme minuuttia, mutta löytyihän se lopulta. Mitä netistä katselin, niin ei ole kovin helppona tätä pidetty ja lokissakaan ei ollut aivan kauheasti nimiä.

Nyt olen kartoittanut lähiseudun kätköjä, ja aion ehdottomasti jatkaa tätä. On niin mielenkiintoista!

Onko blogistaniassa muita, jotka ovat kiinnostuneita geokätköilystä?

Karvaista asiaa

Muutamassa blogissa olen huomannut karva-aiheisia päivityksiä kevään mittaan.

Karvaa irtoaa meilläkin näistä kolmesta ihan kiitettäväksi. Mikä siis avuksi, tai edes helpotukseksi?

Ruokavaliolla voi varmasti vaikuttaa karvojen lähtemiseen ja muutenkin ihon ja turkin kuntoon, mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri - kissasta tulee aina lähtemään karvaa. Harjaaminen on nielemistä parempi vaihtoehto, ja voihan sitä ajatella myös kodin siisteydenkin kannalta. Karvatupoilla on tapana pesiä ja lisääntyä.

Meillä karvataistoon on lähdetty seuraavanlaisin "asein":

Vasemmalla furminator, keskellä tavallinen karsta ja oikealla minun vanha vauvaharjani.

Ensin harjataan furminatorilla suurin osa karvoista pois. Sen jälkeen karstataan talteen furminatorin jäljiltä jääneet irtokarvat ja lopuksi kiillotetaan turkki vauvaharjalla.

Furminator on minusta äärettömän kätevä peli, eikä meillä ainakaan kenenkään iho ole siitä kärsinyt. En ole ensimmäisten kertojen jälkeen huomannut edes hilseilyä. Ehkä ensimmäiset kerrat jännittivät jostain syystä?

Tämän päivän saldo on tällainen suuren kananmunan kokoinen tiivis pallo, kolmesta kissasta:


Harjatessa täytyy olla tarkkana, etteivät karvat päädy leikkeihin. Jaa miksikö? Minä säästän karvat. Niitä on kertynyt jo suurehko pussillinen, olenhan kerännyt niitä jo useamman vuoden. Pussissa on Fabusta peräisin olevia harmaita karvoja (jännä juttu muuten, että mustavalkoisen kissan karvat ovatkin harmaita!) ja nyt tämän kolmikon punertavaa karvaa.

Mitäkö sitten aion näillä karvoilla tehdä? Minä säästän lapas-lankoja. Kunhan karvaa on kertynyt tarpeeksi, aion kehräyttää karvat langaksi ja tehdä niistä lapaset. Ei pidettäväksi, siihen ne ovat liian arvokkaat, mutta muistoksi ja koristeeksi.

Kaunis tunnustus

Sain kauniin tunnustuksen Katjushalta :)

You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!

Omassa elämässä tärkeitä ovat...

kissat!

Kuka yllättyi? ;)


Pidän kyllä kovasti muistakin eläimistä.

Olen tämän jo kauniisti harmaantuvan ladyn kummitäti.


Mutta kissat linkittyvät elämääni ihan kaikella mahdollisella tavalla.

Jouluisinkin meillä tehdään piparinen kissatalo, muunlaiset eivät ole niin kivoja.

Mainintana toki se, että tehdään silloin KUN meillä EI ole kovin pieniä lapsukaisia talossa, joidenka parempiin suihin esimerkiksi piparkakkutalo voisi kadota.

Löysin vielä sattumalta edelliseen kuvaan linkittyvän kuvan joulukuusesta.

Jollei se ole jo tullut selväksi, rakastan joulua melkein yhtä paljon kuin kissoja.

Ainakin niin paljon, ettei tee yhtään tiukkaa mainita joulu-sana blogissa pääsiäisenä!

*****

Annan tunnustuksen eteenpäin seuraaviin kauniisiin blogeihin:

Pömpsälä

Kirpparikeiju!

Piece by Piece