Osku

Meillä on aika oiva remonttimies, vai mitä sanotte?

Nimesin oravan Oskuksi. Lapsena minulla oli satukirja, jossa seikkaili Osku-orava. Sitä kirjaa luettiin paljon. Kyseessä on tämän kevään poikanen, tosin nimestään huolimatta en kyllä osaa sanoa kumpaa sukupuolta kurre on. Jos se on tyttö, niin sitten se on tyttö nimeltä Osku. Ei nimi oravaa pahenna.

Osku on melkoisen kesy ja tänään Osku löytyi mökin keittiöstä, katon rajasta hyllyn päältä. Emo-orava tuli oikein hakemaan poikastaan pois remontin keskeltä. Ei kestänyt kovinkaan kauan, kun pikkuinen oli takaisin terassilla ja jälleen sisälle tulossa. En tiedä, miksi remonttihommat kiinnostivatkin niin kauheasti pientä oravaa. Utelias poikanen onkin kyseessä, joten saamme kyllä olla hieman varuillamme ettei kurre karkaa yksinään sisätiloihin. Nyt keittiössä ollessaan Osku oli tutustunut läheisemmin jääkaapin ovessa oleviin magneetteihin ja koristekirnuun.

Jo lapsena pääsin tutustumaan melkoisen kesyyn oravaan, kun naapurin setä kesytti oravan. Hänen (siis oravan!) nimensä oli Holkkonen ja minäkin sain käydä syöttämässä sitä pähkinöillä. Kävi oikein kädestä hakemassa ruokaa! Holkkosen loppu oli kuitenkin surullinen, sillä se ujutti itsensä matkan ajaksi autotalliin eikä se enää päässyt sieltä pois. Toivottavasti Osku on varovaisempi eikä jää nalkkiin sisätiloihin, sillä mitään oravalle sopivaa syömistä mökillä ei juurikaan ole...

Kuva on otettu parinkymmenen sentin etäisyydeltä, ei lähtenyt karkuun. Hurjan kesy.
Ja ah, niin suloinen ja söpönen pieni!

K niin kuin Kukka

Tämä tässä on Kukka, matkalla laitumelle.

 Toverit Kaunikki ja Hertta.

Terveisiä edelleenkin maaseudun rauhasta! Siirryin jokin aika sitten älymaailmaan ja joitakin kommentteja olen saanut julkaistua puhelimella, mutta muun tekstin tekeminen tuntuu toistaiseksi mahdottomalta.

Tänään onkin jo viimeinen ilta tällä reissulla ja tänään olemmekin korjanneet urakalla utareliivejä. Tiedän, ei ehkä mitenkään glamoröösiä mutta ihan mukiinmenevää käsityötä ja tulos menee taatusti hyötykäyttöön. Näiden käsitöiden lisäksi olemme nikkaroineet kutsukortteja ja kävimmepä hakemassa satamasta pitsaakin. Kissoja alkaa kyllä jo olemaan hieman ikävä, sen myönnän...

Mikäpäs täällä on ollessa, luonnon rauhassa. Ei täällä hirveästi muita kuin luonnon ääniä ole, mitä nyt ehkä paalain on pitänyt jotakin ääntä pellolla. Linnutkin pitivät äsken suurta konserttiaan!

Yäääk... Punkki!

Terveisiä vaan täältä mökkimaisemista!

Yllä oleva kuva on parin vuoden takaa, mutta samoissa maisemissa olen nytkin sukulointi- ja mökkireissulla. Tänään huomasin inhan yllätyksen käsivarrestani - mikäs muukaan siinä rönötti kuin punkki. Yäk! Ensimmäinen laatuaan minun elämänpolullani.

Juhannus meni punkkia lukuunottamatta oikein mainiosti. Mökillä nautittiin grilliherkuista, saunomisesta ja uimisesta täysin siemauksin. Voiko parempaa pyytääkään, kuin mukavaa ajanvietettä mukavassa seurassa?

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Remonttia ja kuppikakku-harjoituksia

Viime päiviin on mahtunut paljon ohjelmaa, kuten mökkiremontin jatkamista. Muutama päivä olisi vielä kaiketikin edessä, mutta nyt on tiedossa pieni juhannustauko.

Huomenna lähden mökkeilemään ja sukuloimaan, enkä palaile takaisin ennen kuin järjestämään ensi viikon kekkereitä. Niitäkin silmällä pitäen tein eilen muutaman harjoituskuppikakun. Etenkin kuorrutetestailut olivat etusijalla ja päädyin tekemään tuleviin kakkusiin voikreemipäällysteen (oikealla). 

Hyviä ohjeita saa ehdottaa kommenttilootaan!

Mukavaa juhannuksen aikaa kaikille!

Juokse porosein

Minut kun tunnette, niin varmaan jo arvaattekin minne nämä porot laukkaavat kesälaitumilta?

No Pukin lahjakonttiin tietenkin.

Veijarit on toteutettu hieman mukaillen jonkun lehden ohjeesta. En siis kuollaksenikaan muista mikä lehti on kyseessä, sillä en itse ostanut lehteä vaan sain ohjeen pyytäessäni. Kyseessä on kuitenkin alunperin amigurumi-ohje, mutta näistä poroista tuli kyllä jättiporoja alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna. Yhden poron korkeus on noin 21 cm + sarvet, lanka Seiskaveikkaa.

Nämä olivatkin viimeiset tämän vuoden käsityöjoululahjat mitä kotona voin tehdä. Jotain on kyllä puuhailtava vielä koululla, mutta niistä sitten aikanaan.

Mukavaa maanantaipäivää!

Köydenvetokisa

Viikonloppuna oli taas aika ihmetellä menopelejä "menneestä maailmasta". Kuten yllä oleva kulkupelikin - olisi ihan minulle käypä ajoneuvo ainakin ulkonäöllisesti! Muistaakseni Ford vuosimallia 1918. Kyllä siinä kylillä katseltaisiin, kun kauppaan tuommoisella porhaltaisin. Vaan mahtuisihan ne ostoksetkin kyytiin, kerran kaksipaikkainen on kyseessä... Kuulema jopa seitsemääkymppiäkin tuolla pääsee!

Ohjelmassa oli myös köydenvetoa vanhaa traktoria vastaan. Jotenkin minäkin päädyin siihen revohkaan mukaan ja traktori saatiinkin pysäytettyä kuuden aikuisen ja yhden pienen miehen sekä yhden naisen (siis minun) voimin. Kyseessä oli joku "piikkilangankiristäjä" Valmet, minulta on oikeastaan turha kysyä enempää... Mutta olipa mikä tahansa, niin siihenhän jäi kyntämään paikoilleen!

Kaikenlaista vanhaa oli näytillä. Parasta antia olivat varmaan kuitenkin ne kävijät, jotka olivat pukeutuneet ajan hengen mukaisesti. Nahkasaappaita, pussihousuja ja sarkatakkeja näkyi yllättävän paljon liikenteessä.

Mainiota pian alkavaa viikkoa kaikille!

Muistojen poluilla

Tänään on taas päivä, jolloin tulee ajateltua normaalia enemmän Fabua. Aikaa tulee nyt kuluneeksi kolme vuotta, saman verran kuin pikkukissatkin täyttävät myöhemmin tässä kuussa. Ihmeellinen on elämä; kun jostakin luopuu, saa jotain tilalle...

Kolme vuotta sitten elettiin paraikaa viimeisiä hetkiä. Voi sitä surun määrää kun eläinlääkäri lopulta soitti pojan siirtyneen "paremmille hiirestysmaille". Nyt kolmen vuoden jälkeen suru on jo erilaista, ei niin akuuttia vaan enemmänkin kaipausta ja lämpimiä ajatuksia.

Voi, missähän mekin oltaisiin mikäli Fabu ei olisi sairastunut? Kenties vielä entisessä asunnossa, tai sitten jossain ihan muualla kuin täällä. Elämä olisi yhtä jossittelua, jos sille antaa vallan.

 Ensimmäiseltä illalta.

Ikävään ei ole kuitenkaan tarjolla muuta helpotusta kuin muistot ja tieto siitä, että kaikki on nyt paremmin. Ei ole särkyjä eikä kipuja. Pikkukissat, joita siis edelleenkin pikkukissoiksi nimitetään, pitävät huolta elämän aktiivisuudesta.

Muistojen täyteistä lauantai-iltaa!