tiistai 25. syyskuuta 2012

Rakas romu

Kiitokset Kartanonrouva Eliselle joku aika sitten saamastani haasteesta!

Kyseessä on siis Rakas romu-haaste, jossa kuuluu esitellä itselle rakkain romu.

Minulla ei mennyt kovinkaan kauaa miettiä, että minkä romun ottaisin tähän haasteeseen mukaan. Se on nimittäin tietenkin tämä kaappi:


Ja muodonmuutoksen jälkeen romu muuttui kaunottareksi:





Poloinen on kotona vieläkin hieman keskeneräinen, sillä en ole saanut päätettyä sitä, millaiset vetimet kaappiin valitsisin. Käyttäminen on siis hieman hankalaa toistaiseksi, mutta luonnistuu kyllä. Poloinen kaappi oli elänyt ulkotiloissa viimeiset parikymmentä vuotta ennen pääsyään takaisin sisätiloihin. Kaappi on alunperin 1800-luvulta ja sen kunnostaminen vei reilusti yli sata työtuntia, oli se sen verran huonossa kunnossa. Väri on sama kuin kaapin alkuperäinenkin väri, leiskuva italianpunainen.

Rakas romu-haaste matkaa meiltä Pömpsälään.

7 kommenttia:

Myrsky kirjoitti...

Ihan mieletön työmaa sinulla on kaapin kanssa ollut. Ja mikä muodonmuutos! Toivottavasti jonain päivänä oikeanlaiset vetimetkin löytyvät.

Kartanonrouva Elise kirjoitti...

Kaunotar! Kaapilla on tosiaan samanlainen historiikki kuin meidän kaapilla. Kyllä tuollainen lämmin sävy on niin kodikas. Italianpunainen on nimenä jo tunteita herättävä :)

Cheri kirjoitti...

Oi, tämä on varsinainen ryysyistä rikkauksiin tarina. Kuka olisi uskonut että tuon romun sisällä on tuollainen kaunotar. Olet taitava!

Zepa kirjoitti...

Kunnioitan. Taitavaa työtä, ihana lopputulos.

Katjusha kirjoitti...

Tuohan näyttää hyvinkin samanlaiselta kuin tuo minunkin romu tuolla mun yhdessä romupostauksessa :)

Mamma N kirjoitti...

Hyvältä näyttää! Sinulla on taito.

Elina kirjoitti...

Myrsky: Kyllä tuossa oli työnsarkaa kerrakseen, sillä vanha lattiamaalin tapainen maali oli imeytynyt todella syvälle. Jospa ne vetimetkin löytyvät!

Kartanonrouva Elise: Kiitos! Minulla oli aikaisemmin todella vahva punainen kausi, mutta sittemmin se meni ohi. Välillä meillä ei ollut mitään punaista, mutta ehkäpä taas tämän kaapin myötä punainen värikin valtaa jälleen alaa meiltä.

Cheri: Kiitos! Tämä kaappi olikin jo melkein menetetty tapaus, eikä kukaan ollut edes ajatellut sen korjaamista. Onneksi se kuitenkin tuli minulle, sillä olisi ollut sääli hävittää noin kaunis ja vanha kaappi.

Zepa: Kiitos!

Katjusha: Minäpäs kurkkaan blogiisi sen osaltakin :)

Mamma N: Kiitos!