Alkukesästä olin hyvin innokas ja puuhailin kasvien parissa. Taiteilin muutaman pihatontunkin kesäksi;
Sitten sairastui ja kuoli pieni Fabu-parkani. Hivenen sen jälkeen piti muovittaa koti ja remontti alkoi - siinä samassa loppukoti täyttyi tavarakaaokseen ja muutin evakkoon;
Samaan aikaan tehtiin remonttia mökillä.
Sitten odotin innoissani uutta kissaa, mutta se asia meni valitettavasti mönkään. Samalla reissulla otetut kuvat kertovat kuitenkin hyvin sen, että pidän autoreissuista. Käyn yleensä katsomassa kaikki tiekirkot joita matkan varrella vain sattuu olemaan (ihan jo sen arkkitehtuurinkin takia);
Sitten saapuivat elämääni melkoisella ryminällä pienet karvapalleroni Magnus ja Felix;
Pojista sitten erikseen lisää juttua!
Oikein rentouttavaa viikonloppua toivottaen,
5 kommenttia:
Oi ihanat kissapojat <3 Varmasti hellyyttäviä asuinkumppaneita ;)
Paljon sitä ehtii kesänkin aikana tapahtua..
Voi, osanottoni suuressa surussasi Fabrizion menetyksen johdosta. Onneksi pienet punaiset pojankoltiaiset näyttävät juuri sellaisilta terapeuteilta kuin pitääkin! Sopivasti riiviötä ja hellyttävyyttä pitää sinut ilossa ja elämässä kiinni. Vaikka ikävä ei kai koskaan lakkaa, voi silti iloita pienistä (kirjaimellisesti!) asioista elämässä ja muistella lämmöllä pois nukkuneita perheenjäseniä. Voimapuskut myös kissapojiltani Ransulta ja Mustilta.
Kauniita kuvia jälleen sinulla,voi,miten surullista,että fabritzio on poissa,osanottoni.:(..Nuo karvapallerot,on ihania ja suloisia,toivotaan etttä ne auttaa surussasi!Mukavaa alkanutta viikkoa.
Hannah: Kiitos <3 Ovat kyllä!
Miia: Niin sitä ehtii, yllättävän paljon..
Saila: Kiitos ihanasta viestistäsi!
Tansku: Kiitos sinulle!
Lähetä kommentti