Minulla on ollut pehmeä ja pörröinen syy pysytellä viime päivät poissa blogi-maailmasta. Tässä tämä ihana syy on;
Hän on pikku-Ester, uusin pienen perhelaumani tulokkaista. Tyttönen on Felixin ja Magnuksen sisko, joten nyt minulla on koko pentue itselläni. Kolmen pennun kanssa riittää tekemistä melkein enemmän kuin kaksi kättäni ja jalkaani ehtivät, ja päivässä on entistä vähemmän tunteja kuin mitä muistinkaan!
Ikävän allergia-episodini takia koko pieni laumamme on asustanut äitini luona, jotta allergiani on saanut rauhoittua. Tämän järjestelyn turvin olen voinut kuitenkin puuhailla lasten kanssa osan päivästä, ja nyt jo melko täyspäiväisesti. Ensimmäinen yhdessä nukuttu yökin on nyt takana. Edelleenkin ihmettelen sitä, miten yhden kuukauden kissattomuus on voinut tuoda noin kamalan ärhäkän allergian tullessaan? Jään kuitenkin varmaankin vastausta vaille mutta pääasiahan onkin, että saan pitää lapset itselläni tapahtui mitä tapahtui!
Jännäten mitä tuleman pitää,
7 kommenttia:
Miten terhakan näköinen pikkuinen! Ihana, reippaan riiviön kirkas ja kekseliäs katse ja itsetietoinen asento. Voin vain kuvitella sitä vilinän ja touhun, verhoihin kiipeilyn ja piilosleikin määrää mitä päiviisi nyt kuuluu. Tässä tulee vauvakuume! Haluu kans tommosen sulottaren! Häntä niin söpösti tassujen ympäri aseteltuna :-)
Voi,että mikä suloinen kisulipentu,todella söpö,tuossa iässäpennut on villejä,kiipeävät verhoissa,yms,saa olla perässä kattelemassa,missä milloinkin menee.:)
Voi ku sulonen pikkunen <3
Mistä erotat lapsoset toisistaan, musta ne näyttää kaikki samalta ;)
Oi onnea uudesta perheenjäsenestä! Ihana tyttönen <3
Saila: Terhakas pieni on! 12 tassua osaa kyllä joutua joka paikkaan :)
Tansku: Niinpä, kiirettä riittää!
Hannah: Jokaisella on onneksi omat tuntomerkkinsä :D
Miia: Kiitos!
Söötti! :)
Kiitos :)
Lähetä kommentti