Pari viikonloppua sitten vietin aikaani kummitätini luona rapsutellen
Sen jälkeen sainkin poskiontelontulehduksen ja antibioottikuurin, muistaakseni jo seitsemättä kertaa tänä vuonna. Se nenäkannu on ehkä oikeasti kaivettava kaapista esillekin.
Samaan syssyyn meillä on juotu niin eläkeläiskakkukahvit
kuin myös kissalasten "täysi-ikäistymis"kakkukahvit;
Viime viikonloppuna me sitten tultiin poikien kanssa kotiin ja Ester-tyttö jäi mummon hoiviin leikkauksiin saakka. Nyt ollaan sitten koetettu hillitä niitä yövillejä, ettei meidän ainoat naapurit hirmustu.
Mutta kun se sohvien selkänojilla juokseminen ja ravin vetäminen joka huoneessa on niiiiiin kivaa.
Ja hiiritalon vinguttaminen pitkin yötä!
...
Seuraava menköön loppukevennyksestä... Minä nimittäin ostin farkut! Minä, kaikkien farkkutyttöjen antisankari! Viimeksi minulla on ollut farkut seiskaluokalla. Ja nekin olivat mustat ja jäivät muutaman käyttökerran jälkeen kaapin pohjukoille piilottelemaan.
Mutta nyt minulla on ihan ihkaoikeat farkut. Tuollaista vähän enemmän lökömallia nuo ovat, kuten kuvakin ehkä kertoo. Mutta oikeat siniset farkut ne ovat, ja ovat olleet jo useamman kerran jalassa.
Näin se maailma muuttuu...
3 kommenttia:
Eihän sitä kukaan aina jaksa... eikä harrastus saa olla velvollisuus. Hei, keksin juuri maailman ehkä tähän astisista parhaan sanonnan: "kukaan MUU ei ole täydellinen"! Hehe! Kauniit kissa ja koira, ja ihanat pojat lelun kimpussa... vai hiiritalo!! Vähänkö hieno!
Väsymys tulee itse kullekin,ei kukaan jaksa aina vaan ,pitäs mennä kuin pikajuna,ei ei:)Ihanat kuvat kissasta ja koirasta,täälläkin vielä kukkii kukat,neilikat,minipetuniat..jne.Mukavaa viikonloppua!
Saila: Kukaan Muu ei ole täydellinen - aivan loistava sanonta!! :D Hiiritalo on sen isonveljen peruja, sai viime jouluna lahjaksi. Fabu ei niin välittänyt, mutta pienet tykkää!
Tansku: Niin pitäisi, vaan aina ei jaksa. Jokaisen pitäisi muistaa pysähtyä aina välillä :) Kiitos samoin sinullekin!
Lähetä kommentti