Itku pitkästä ilosta

Tulin alunperin tänne kirjoittamaan siitä, miten mukava joulu meillä oli...

Siitäkin huolimatta että äitini oli kipeä ja Ester oksenteli aattopäivän.

Tarkoitukseni oli kertoa miten ihanaa oli

muistella lämmöllä edesmenneitä läheisiämme...


saunoa kynttilänvalossa ja muutenkin hämärässä saunassa...


sytytellä kauniita ulkotulia pimeään jouluiltaan...


syödä hyvin kauniisti katetun pöydän äärellä...


loikoilla päiväunilla ja odottaa pukkia kärsimättömästi,
(Missä se oikeeeeeeeesti viiiiiiipyyyyyyy..)
"marmarmar"...


ja avata ihanan kihisyttäviä lahjoja ja koettaa vohkia ihania pakettinauhoja...

Mutta liian optimistinen olin tänäkin vuonna... Odotin että pitkästä aikaa olisi ollut jotenkin erityisen helppo ja mukava joulu. Toki aatto olikin oikein mukava jos ei tosiaan lasketa Esterin oksentelua ja äitini kipeyttä.
Joulupäivän aamuna joku oli oksentanut vessan matolle ja yhden maissa Felix oksensi myös kerran. Samoihin aikoihin Magnuskin alkoi oksentaa. Siinä vaiheessa aloin jo hiukan huolestua, kun vessalaatikossa ei oltu käyty ollenkaan normaaliin tapaan ja kaikki olivat oksentaneet siihen mennessä jo, kuka useammin ja kuka harvemmin.
Illalla, ehkä joskus seitsemän aikaan Magnus alkoi oksentamaan verta ja siinä vaiheessa soitin päivystykseen. Lääkäri käski tulemaan klinikalle ja niin me lähdimme ajamaan pitkää matkaa kaupunkiin klinikalle. Olimme perillä joskus yhdeksän maissa, mutta meitä ennen oli potilas, joka jouduttiin valitettavasti lähettämään kohti parempia juoksumaita...
Kun sitten pääsimme lääkärin pakeille, todettiin että Ester on kuivunut eikä poikienkaan tilanne ole siitä kaukana. Muuten kaikki vaikutti olevan kunnossa, mutta veren oksentaminen nyt ei tietenkään mikään hyvä juttu ollut.
Esterin olisi oikeastaan pitänyt jäädä sinne tiputukseen, mutta sai kuitenkin luvan lähteä veljien mukana kotiin. Saimme Primperania, Zantacia ja Nutriplus-energiageeliä.
Magnus jatkoi oksentelua, mutta Ester vaikutti jo hieman paremmalta, ei ollut oksentanut sitten aamun.
Neljän maissa havahduin siihen kun Felix laskeutui puu-pussistaan maahan ja antoi ylen - siinäkin oli mukana verta. Sen jälkeen se onkin raukka oksentanut vaikka kuinka, eikä ruoka ole maittanut yhtään. Koko päivän olen tarjonnut ruokaa, mutta nyt kohta aletaan syömään ruiskun kanssa, ei muuten mene alas...
Lääkkeiden ottaminen ei ole kenestäkään yhtään herkkua, joten sitä tappelua on vielä edessä tällekin illalle.
Summa summarum, Ester voi ilmeisesti jo paremmin, Magnus on siinä rajoilla ja Felix on vielä äärettömän huonovointinen.
Ei tiedetä ollenkaan varmaksi mikä lapsia oksettaa, ja jos Felix oksentaa vielä yön yli niin se on pakko viedä klinikalle tippaan ja tarkempiin tutkimuksiin.
Lääkäri arveli tautia tarttuvaksi, sillä jokainen kissa sairastui tautiin vuorotellen.
Kuulemma harvoin kuitenkaan tuollaisia viruksia tarttuu rokotettuihin ja täysin sisäkissoihin, kuulema.
Mitään uusia ruokia meillä ei ole ollut tarjolla, ja uudet lelutkin kuoriutuivat paketeista vasta Esterin jo sairastuttua. Eli jostakin muualta viruksen on pitänyt meillä tulla, voihan se olla että on tullut ihan omissa kengänpohjissani, tuskin saadaan koskaan sitä tietää.

Nyt kun vielä tuo Felix tointuisi edes pikkuisen paremmaksi...