Käsityökissoja, Narnian tarinoita ja piirakkaa

Taiteellisesti poseeraava Felix,
hän osoittaa että on yhden lempinimensä veroinen!
(balettitanssija)

***

Meidän remmi kirjoittaa tällä kertaa mummolasta. Eilen kävin elokuvissa ja ravintolassa syömässä, kävin katsomassa uusimman Narnian. Pidin elokuvasta, mutta ihmettelen mikseivät vanhemmat oikeasti neuvo lapsiaan siinä, kuinka käyttäydytään tilanteissa joissa oikeasti pitäisi olla hiljaa tai hiljempaa. Minulla ei ole mitään lapsia vastaan ja ymmärrän että lapsista lähtee aina ääntä. Mutta kun muutama lapsi ensinnäkin luruuttaa lähemmässä puoli tuntia tyhjiä limumukejaan pillillä (siis siten että ryystät viimeiset tipat mukista, lähtee ihana riipivä ääni) niin siitä alkaa olemaan riemu kaukana. Jäät sulivat mielestäni surullisen hitaasti, jättiväthän ne lapsille enemmän hauskaa puuhaa. Sen jälkeen lapset alkoivat valittaa toisilleen suureen, normaalia puheääntä kovempaan ääneen siitä, miten "olisi pitänyt ostaa paljon enemmän mättöä". Se ei riittänyt että elokuvan alkupuolen ajan karkkipussia rutisteltiin kourissa ja välillä popcornejakin vissiin heiteltiin. Koko tämän ajan ilmeisesti näiden tyttölasten isä istui heidän vieressään, eikä kommentoinut lasten puuhia kertaakaan. Teki itseni mieli kommentoida...

Mummolassa pentuset mielivät tehdä samalla tavalla asioita mummon kanssa kuin kotona äidin kanssa. Seuraavissa kuvissa "etsitään neulepuikkoja ja neulotaankin":

***

En tiedä, minkä aikaa nyt tarkalleen ottaen olemme täällä. Tämä on oletettavasti viimeinen kevät jolloin voin olla vapaasti poissa kotoa pidempiä aikoja (=viikkoja) kerrallaan. Elän kuitenkin toiveissa, että saan viettää kunnollista kesälomaa edes jonakin lähikesänäkin ;)

Kunpa voisittekin nähdä, kuinka paljon tavaraa yhdellä ihmisellä ja kolmella kissalla voi ollakaan mukanaan! Palvelijan eli minun tavaramäärästäni voi aina tinkiä, muttei tietenkään herroin ja neitien! On tunnelia, hoitokassia, petiä ja lelua... Sekä ihan hurjat määrät sapuskaa!! Jo pelkkä kissojen matkaboksi on niin suuri että se vie auton takapenkistä kaksi paikkaa hyppien keikkuen.

Silloin kun pojat jo sirutettiin, meille annettiin muutamat "henkilötunnukset" siltä varalta, mikäli tarvitsemme kissoille omat passit ulkomaille matkustamista varten. Minun mielikuvissani tarvittaisiin varmaan yksi suuri yksityiskone jotta meidät saataisiin tavaroinemme ilmaan..!

***

Leivoin tänään lempipiirakkaani, parsakaali-tomaatti-kalkkunapiirakkaa. Se vie aina kielen mennessään!

Täällä kävi vieraita, "kakkosäiskäni" miehensä kanssa. Muuten päivä oli oikein mukava, mutta aamupäivästä Ester antoi taas ylen ja iltapäivän puolella Magnuskin. Nyt pelottaa, milloin Felix tekee saman. Ja tuleeko taas uudestaan tauti päälle... Hui!