En käsitä, että minne se on voinut joutua. Viimeksi olen nähnyt sen kotona ja olen melko varma, että kotona sen pitäisikin olla. Nimittäin näin kameran mielestäni lauantaina ja kun sunnuntaina etsin sitä huutokauppa-reissua varten, en enää löytänyt. Kotona on kauhea tavaramylläkkä, kun möin viime perjantaina viimeisenkin säilytyskalusteen makuuhuoneesta. Tarkoitus on korvata ne koulussa käyneillä huonekaluilla, mutta niiden kanssa on pientä viivästystä. Toinen kaappi on vielä koululla, mutta toinen on kylläkin kotona. En kiinnittänyt koululla ovia paikoilleen, koska ajattelin saranoiden kiinnityksen olevan pikkujuttu. Mitä vielä! Ovet eivät mahdu paikoilleen! Ne ovat vääntyneet ja hieman liian suuret. Tämä on sitäkin suurempi mysteeri, sillä ovet ovat kaapin omat ja alkuperäiset, enkä avannut koululla yhtään liitosta itse kaapista tai ovistakaan. Käsittämätönä ja aikaa vievää. Tavarakasat seilailevat nyt siellä ja täällä, kun ei niille ole mitään paikkaa.
Kissojen oli tarkoitus kotiutua hoidosta jo viime lauantaina, mutta mummolassahan ne kansalaiset edelleenkin ovat. Ja minäkin tulin nyt täällä käymään, kun on niin surku olla kauan pienokaisista erossa.
Siispä kuvaton kertomus tällä kertaa! Koulu loppui virallisesti viime perjantaina, mutta kesätyöoikeuteni kestää juhannusviikolle saakka. Olen siis jatkanut toistaiseksi koululla reissaamista. Pientä epäonneakin on ollut matkassa, kun esimerkiksi tänään purunpoisto ja ilmanvaihto ei toiminut laisinkaan. En siis voinut jatkaa kaikkia projektejani eteenpäin ja tuli käytyä (jälleen) pieni hukkareissu koululla, ainakin jos vertaan aikaansaannoksiani ja edestakaisen matkan kilometrejä (n. 100 km). No, huomenna ajattelin lähteä jo kuudelta matkaan, josko vaikka jotain saisi aikaiseksikin. Enää ei kyllä ole kauheasti töitä, rahiin olen tehnyt reunaompeleita ja sen jälkeen laitan pehmikkeeksi vielä hamppua. Sen jälkeen priters (apukangas) ja itse verhoilukangas, niin olisi suurinpiirtein valmiina. Toinen kaappinen kaipaa vielä liimausoperaatioita, hiontaa ja värjättyä sellakkaa pintaansa. Omien töideni lisäksi minulla olisi kyllä muutama ihan oikea tilaustyökin jonossa, mutta niiden aika on sitten elokuussa.
Huomenna etsin jälleen kameraani, josko se vaikka jostain tavarakasasta vielä ilmaantuisi.. Siinä on myös kuvia töideni eri vaiheista, joten ilman sitä portfolioni jäävät toistaiseksi kuvitta. Koetan nyt loman alun kunniaksi hoitaa kaiken puhtaaksikirjoittamisen, mitä kouluun tulee. Saapahan sitten loppukesän lomailla vähän rennommin, niiltä osin minkä ehtii!
Sitten kissojen kuulumisia. Lapsukaiset olivat olleet luvattomilla teillä viime yönä. Joku oli saanut päähänsä, että olohuoneeseen on päästävä. Olohuoneeseen ei ole mummolassa asiaa ja ovi onkin aina kiinni, oven edessä on kiipeilypuukin vielä tukkeena. No, joku oli työntänyt kiipeilypuun keskelle käytävää ja avannut oven (tähän saakka ovien avaamisen jalo taito ei ollut iskostunut meidän jengiin vielä laisinkaan). Mummolan olohuone on täynnä ohutta lasia ja muutakin rikkomisen arvoista. Onneksi vain yksi asia joutui roskiin (koriste-enkelin koristenauha oli imetty ja lutkutettu pilalle) ja mitään muuta ei särkynyt. Rakkarit tavattiin rikospaikalta klo 02.00, jolloin jengi pakeni virkavaltaa kaasu pohjassa, kuka mitäkin reittiä loikkien ;)
5 kommenttia:
Toivottavasti kamerasi löytyy pian. Kaikissa tavaroissa pitäisi olla ääni-ilmaisin :) Minulla tuppaa puhelin olemaan usein "hukassa". Rakkrijengi käyttäytyi kuitenkin hyvin rikospaikalla ja onneksi virkavalta ehti ajoissa paikalle.
Hauska kuvaus yöllisistä huligaaneista :-D Onneksi mitään ei mennyt rikki! Ja toivottavasti kamera löytyy.
Huligaanit huutaa ja rakkarit räyhää:D Onneksi ei tullut suuria vahinkoja.
Onneksi en ole ainoa kenellä on tavarat hukassa. Kamera todennäköisesti löytyy sieltä mistä jo olet kertaalleen katsonut. Toivotaan näin!
Toivottavasti kamera löytyy. Minullakin on kameralaukku hukassa mutta ei sentään kamera. Ovien aukaisemisen jalo taito kummasti löytyy, kun joku saa päähänsä, että tuosta ovesta on päästävä. Sitten on käytävä vastaiskuihin ja erilaisiin virityksiin (mm. oven lukitseminen avaimella, oven tönköäminen tavaroilla tai ovenkahvan sitominen narulla ovenpieleen hakattavaan naulaan, ovenkahvan kääntäminen, haan kiinnittäminen riittävän ylös tai muita luovia ratkaisuja).
Cheri, ääni-ilmaisin olisikin kyllä tosissaan tarpeellinen todella monessa laitteessa!
Saila, toivottavasti virkavallallakin on ollut hauskaa ;D
Myrsky, ai niinkös se menikin :D Tavarat kyllä tuppaavat katoamaan mystisesti milloin minnekin.
Paula, kuulostaa siltä että teilläkin on ehditty tukkia ovia vaikka millä! Meilläkin on jos jonkinmoista viritystä, toivottavasti parvekkeenkin viritykset pitävät.
Lähetä kommentti