Päässä tuppasi soimaan "Rekiretki", helkkäsihän kello komeasti nytkin!
Kylmä tuntui kuitenkin luissa ja ytimissä saakka, sillä avoimella pellolla tuuli melkoisesti. Silloin pienikin pakkanen tuntuu melkoisen kovalta. Lämmin juotava maistui makoisalta rekiretken jälkeen! Ei tässä nyt ihan Tapanin ajelulle päästy, mutta melkein kuitenkin. Yhtä hauskaa kuitenkin oli!
Lämmin kiitos meitä ajeluttaneille ystäville! Ehkä tällä kertaa ei menekään 17 vuotta ennen seuraavaa ajelua...
6 kommenttia:
Vau. Minä en ole ikinä ollut rekiretkellä! Olisipa se mukavaa.
Ihanaa, oikea rekiretki kellon helkkyessä! Mahtavaa. Vaikka olikin kylmä. Ensi kerralla kaksi taljaa mukaan, toinen alle ja toinen päälle!
Oi, heppa-uutisia!!! :D Kivaa että olet päässyt hevostelemaan. ;)
Rekiretki, vähänkö hienoa! Minäkään en ole ikinä reen kyytiin päässyt...
Olisipa kiva päästä rekiretkelle! Tallissa olisi reki, mutta hevonen puuttuu :(
Ihanan lämmittävä on myös tuo kuvauksesi joulusaunasta.
Minulla on tainnut kulua hieman yli 63 vuotta ensimmäisestä ja viimeisestä rekiretkestäni. Olin silloin vielä äitini mahassa ja vanhempani olivat tapaninajelulla. Reki osui portintolppaan ja tärähti, jolloin minä rupesin syntymään kuukautta liian aikaisin. Minun piti syntyä vasta kuukautta myöhemmin seuraavan vuoden ja vuosikymmenen puolella.
Lähetä kommentti