Totuttelua

Sain pakkausapua ennen mummolaan lähtöä, vaan eivätpä avustajat tainneet arvatakaan, että kuka siellä mummolassa heitä odottaakaan... Lääkärireissu sujui hyvin, kaikki neljä rokotettiin, Felix kävi korvatarkastuksessa (kuten kuvasta näkyy, puhtaat korvat tällä hetkellä) ja Daniel sai sirun. Samalla vahvistuivat omat arvailuni, eli poikahan Daniel on ja vielä leikattukin. Ikäarvio oli sen sijaan itselleni yllätys; 5-10 vuotta. Ihan niin vanhaksi en olisi poikaa itse arvellut, mutta näin lääkäri uumoili. Leikkauksen ja iän perusteella on siis pääteltävä, että Daniel on aikanaan joko hylätty tai lähtenyt kauempaa karkuteille. Oli miten oli, poika on tullut jäädäkseen meille. Sirutus sujui äärimmäisen hienosti, Daniel vierasti lääkäriä kaikkein vähiten koko nelikosta.

Tutustuminen on sujunut melko hyvissä merkeissä, alkuunsa kuljetuskopista haistelemalla ja sitten jo samassa tilassa. Yö vietettiin eri huoneissa eikä suurempaa lähikontaktia ole vielä tapahtunut, mutta pakottaakaan ei pidä. Tiedän, että toiset suosittelevat vieläkin hitaampaa tutustumista, mutta minusta tuntuu että kissojen täytyy vain saada aikaa ja rauhaa tähän prosessiin. Kun molemmat tahot huomaavat toisen olevan vaaraton, ei pitäisi enää olla suurempia ongelmia (tai jos on, ne ovat pidempilaatuisia ja muusta johtuvia). Felix tahtoisi mennä ihan liki Danielia ja varmaan leikkiäkin yhdessä, mutta Esterillä on vastaavasti kova stressi päällä. Magnus ei vielä oikein tiedä miten suhtautua siihen, että Ester murisee ja suhisee mielenkiintoiselle Danielille. Danielia puolestaan kummeksuttaa ja pelottaa vähän kaikki, eikä poika itse tarjoudu menemään toisten luokse. Iltaruokaa koko jengi odotti samassa tilassa, mitä pidän jo hyvänä merkkinä. Felix ja Daniel nukkuivat jopa jonkin aikaa samassa sängyssä, mikä on mielestäni myös hyvä merkki.

Hitaasti hyvä tulee!