Takka-projektin kolmas osa: Esimakua

Tässäpä muutama kuva tämän kesän valmistuneesta mökkiremontista. Ulkorakennusten maalausprojekti siirtyi jälleen yhdellä kesällä tämän takka-projektin takia, mutta kyllä oli kannattava siirto! Ainakin minun mielestäni.

Tuntuu ettei tuo remontti lopu milloinkaan, mutta seuraavat projektit ovat lähinnä sisustuksellisia. Keittokomeroon olisi tarkoitus vaihtaa uudet kaapinovet, muutama huonekalu maalata valkoiseksi ja noihin nojatuoleihin olisi tarkoitus ommella uudet tummansiniset päälliset.

Tupa on nyt mahdottoman avara. Isän vanha nahkainen televisiotuoli sai uuden kodin äidin luota ja nyt tuvassa mahtuu melkein tanssahtelemaan. Salama vääristää illansuussa jonkin verran värejä, mutta eiköhän tästä vielä hyvä tule ajan saatossa!

Tässä vielä muistutuksena kuva lähtökohdasta!

Mitäs pidätte lopputuloksesta?

Syksymäinen sadepäivä

 

Syksymäisen sadepäivän kolme kovaa koota ovat tietenkin kissat, käsityöt ja kirjat.

Lukemistossa on tällä hetkellä Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo, puoliväli ylitetty.

Kissat ovat tietenkin samat vanhat ja käsityö mötköttelee tuossa ahkeran käsityökissan alla.

Työ jääköön vielä suuremmin esittelemättä, mutta yhden lankakerän sain siihen tänään uppoamaan!

 Ostin eilen 12 kerää lankaa, vaikka tarkoitus oli etten osta tänä kesänä yhtään. Nyt ostossaldo on siis 14 kerää, mutta käyttänyt olen vain kolme. Käykö perusteeksi, että nuo 12 kerää kuluvat kaikki vuoden 2014 joululahjoihin ja ne olivat alennuksessa? Siispä tulin säästäneeksi, sillä olin ihan tosissani ajatellut tehdä tuosta langasta joululahjoja ensi vuonna.

Tälläinen syksyinen keli on saa olon ihan hyrisemään. Se on ihan kohta täällä taas!

 

Valkosuklaaviipaleleivät

Valkosuklaaviipaleleivät 
(50 kpl)

Tarvikkeet:

175 g voita

1 dl sokeria

0,5 muna

50 g mantelijauhetta

1 tl vaniljasokeria

3 dl vehnäjauhoja

koristeluun

n. 200 g valkosuklaata

nonparelleja

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna.

Lisää loput aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.

Leivo taikinasta hiukan sormea vahvempia tankoja jauhotetulla pöydällä. Nosta tangot pellille leivinpaperille. Litistä tankoja kevyesti sormella.

Paista uunin keski/yläosassa 175 asteessa 11 - 13 min eli kunnes tanko on saanut hiukan väriä. Leikkaa vähän jäähtyneenä vinoittain n. 3 cm:n viipaleiksi.

Sulata valkosuklaa mikrossa. Laita suklaasula pieneen minigrip-pussiin.

Leikkaa kulmaan pienen pieni reikä. Pursota suklaata täysin jäähtyneelle tangolle. Ripota pinnalle nonparelleja. Anna kuorrutuksen kovettua ennen kuin pakkaat pikkuleivät laatikkoon.

Viime viikon sukulointireissulla leivoimme näitä valkosuklaaviipaleleipiä tällä Valion ohjeella, joka löytyi ihan voipaketin kyljestä. Suklaata on alkuperäiseen ohjeeseen verrattuna tuplasti, sillä vähäisemmällä määrällä valkosuklaan maku jää aika hennoksi. Oman maun mukaan kannattaa kuitenkin toimia.

Herkullista viikkoa!

Ford-tyttö

Niin siinä sitten näyttäisi käyneen, että minusta on tullut Ford-tyttö!

Kaikkihan sai alkunsa alkukesästä, kun opettelin ajamaan traktorilla. Silloin ajoin sekä McCormickilla että Fordilla. Viime viikolla reissasin ensin Jyväskylässä ja sitten sukulaispaikassa, jossa oli heinänteko käynnissä. Koko viikonloppu jännitettiin, saadaanko sadetta ennen aikojaan vai säilyvätkö heinät kuivina latoon saakka. Sunnuntaiaamuna alkoi sitten paalaus ja tarkoitukseni oli olla lähinnä ruoanlaittajana. Vaan kuinkas sitten kävikään, käsky tuli ja jouduin lopulta traktorikuskiksi!

Kyllä siinä taas oli jännittämistä kerrakseen, perässä iso kuorma paaleja ja kuorman kasaaja vielä kärryssä kyydissä! Vaan taaspa selvisin tuosta jännityksestä hengissä ja nyt olen ajanut enemmän Fordilla kuin muilla traktoreilla, heh heh... ;)

Tunnustan täysin, että vaikka olenkin maalaiskunnasta kotoisin ja molemmat vanhempani ovat varttuneet pääosin maataloissa, en ole tähän ikään oppinut kummoisiakaan taitoja mitä maataloudenpitoon kuuluu. En osaa lypsää enkä esimerkiksi tunnista juurikaan erinäisiä maatalouskoneita. Tuskinpa kunnolla tunnistan pelloilla kasvavia viljalajikkeitakaan, en ainakaan tuosta noin vain. Traktorilla ajaminen onkin oikeastaan ensimmäinen sellainen taito, jonka olen nyt ihan varta vasten opetellut.

Onni meinasi jo loppua kesken, mutta heinäpaalit saatiin kuin saatiinkin kuivina suojaan!

Muutoin reissu hurahti jälleen ohi mahdottoman nopeasti ja opinnotkin painavat taas hiljakseltaan päälle. Ainakin ne ovat ihan nurkan takana jo! Ennen koulujen alkaminen tarkoitti minulle syksyn alkua ja kyllä se tuppaa olemaan niin nykyisinkin. Ihan kohta on siis syksy! Jyväskylässä vierailin aivan ihanassa Lankakauppa TitiTyyssä, joka sijaitsee Toivolan vanhassa pihassa. Inspiraatiota tuli taas melkoisesti ja vähän tuli tehtyä ostoksiakin mukavassa seurassa! Jatketaan nyt kuitenkin vielä hetki kesäajassa...

Eilen illalla kotimatkalla pysähdyin ottamaan kuvia joutsenperheestä. Valitettavasti perhe oli turhan kaukana ja vanhemmat ajoivat poikasensa entistäkin kauemmaksi minun käveltyäni tienpientareelle. Viisi poikasta vanhempineen oli liikenteessä. Kyllä joutsenet ovat upeita lintuja!

Hämärissä tunnelmissa mukavaa viikon alkua kaikille toivottelee

Pienet kestit

Mansikka-ajan loppumista (ainakin omalta kohdaltani!) kannattaa juhlia pienen purtavan, juoman ja mansikkakakun kera. Tänään tuli poimittua viimeiset mansikat ja kesän keräyssaldoksi tuli suurinpiirtein 100 litraa, joista pakastimeen ylsi noin 95 litraa.

Huomisen majailen vielä nykyisillä korkeuksilla, mutta sitten lähden taas reissun päälle ja palailen joko loppuviikosta tai ensi viikon alussa.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille ja muistakaa nauttia kesästä!

 

Mustikkakissa

Mansikkakattien jälkeen seuraa tietenkin mustikkakissa, avulias purkittaja ja seuranpitäjä. 

Mitään ei tarvitse tehdä yksin, ei edes mustikoiden purkittamista. Nyt on varmaankin tämän kesän mustikkasato pakastimessa ja enempää ei ehkä lähdetä haalimaan. Viime kesänkin mustikoita löytyy vielä jonkin verran, joten siinä lienee saalista ihan riittämiin.

Sormet olivat urakan jäljiltä melkoisen sinertävät, joten vinkkinä kaikille muillekin mustikkatassuille: peskää kädet sitruunalla, niin suurin osa väristä häviää kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan!

Yllä vielä hyvä esimerkki siitä, miten suurin osa otetuista kuvista on yleensä sellaisia, joita harvemmin tulee julkaistua... :)

Kaunista sunnuntai-iltaa!

Mansikkakatit

Mansikat ovat mielenkiintoisia!

Eilen saatiin saaliiksi 35 litraa ja vielä olisi tarkoitus kerätä yksi samanlainen pompsi. Kissojakin kaivattiin mansikkapellolle, tämän toiveen esitti yksi syntymäpäivävieraista ja kortin piirtäjistä. Harmillista, ettei sellainen ole mahdollista! Varmasti olisivat kissatkin olleet innolla lähdössä.