Ripaus joulutunnelmaa

Nyt ollaan  jo sen verran pitkällä lokakuun puolella, että voinen tunnustaa ripustaneeni ensimmäiset valot jonkin aikaa sitten... Nämä valot ovat aina ensimmäiset, jotka ripustan. Siitä tulikin oman kodin perinne siitä lähtien, kun hankin tuon kaapin. Pidän siitä, kun valo leikkii lasi- ja peilipinnoilla.

Jotakin tämä Blogger näyttää tekevän nykyisin kuville... Ongelmista olen lukenut sieltä ja täältä, mutta onko kenelläkään tietoa, mistä tämä johtuu? Ei minulla ole muutoinkaan mitenkään laadukkaita kuvia, mutta koneella tämäkin kuva on huomattavasti tarkempi kuin täällä. Kokeilin muokkaamalla kuvaa kolmella eri tavalla ja ladattaessa kaikki muokkaukset näyttivät ikäänkuin "katoavan". Mystistä.

Nyt minulla alkoi kuitenkin kauan odotettu loma, jes!

Lohivoileipäkakku

Lohivoileipäkakku

Tarvikkeet:

24 palaa (ruis)paahtoleipää
7-8 dl kasvislientä
n. 600 g kylmäsavulohta
2 pkt kylmäsavulohilevitettä
2 punasipulia
4 kananmunaa
n. 200 g voita tai margariinia
600g sulatejuustoa
juustoraastetta
koristeeksi herneenversoja ja kirsikkatomaatteja

Valmista ensin kasvisliemi.

Täyte 1:
Kuori ja silppua sipuli pieneksi. Viipaloi myös lohi pieniksi palasiksi. Sekoita kulhossa yhdessä kylmäsavulohilevitteen kanssa.

Täyte 2:
Keitä kananmunat koviksi, n. 10 minuuttia. Jäähdytä. Silppua kananmunat pieniksi ja sekoita voin tai margariinin kanssa. Mausta kevyesti suolalla.

Leikkaa paahtoleivistä reunat pois. Asettele 8 palaa pohjaksi ja kostuta kasvisliemellä, lisää lohitäyte. Tee leivistä uusi kerros, kostuta kasvisliemellä ja lisää munatäyte. Tee leivistä vielä kolmas kerros ja kostuta sekin.

Lisää sulatejuuston joukkoon loraus vettä (noin 1-2 rkl) ja aja sauvasekoittimella tasaiseksi tahnaksi. Päällystä kakku sulatejuustotahnalla, lisää reunoille juustoraastetta ja koristele herneenversoilla ja kukkasiksi leikatuilla tomaateilla.

Vaikka munavoin käyttäminen tuntuisi oudolta voileipäkakussa,
suosittelen kuitenkin kokeilemaan siitäkin huolimatta!

Pimeällä on niin hankala ottaa kuvia, mutta kuvista huolimatta suosittelen oikein lämpimästi tätä ohjetta. Ainakin eilen tarjoilemani kakku katosi todella pian parempiin suihin.

Herkullista keskiviikkoa!

Iki-ihana Kaari Utrio

Tänään tapahtui jotain sellaista, mistä tulin erittäin iloiseksi. Tapasin nimittäin Kaari Utrion!

Utrio on ollut vuosikausia yksi suosikkikirjailijoistani ja olikin melkoinen haaveiden täyttymys tavata hänet henkilökohtaisesti. Koska satuin olemaan vielä joukon viimeisenä, jäi meille hieman enemmän aikaa vielä jutusteluunkin. 

Nimmaroitavan kirjan valitsin aiheeseen sopivasti...

Toki uuteen Seuraneiti-kirjaankin piti saada nimmari,
vaikka se ilmestyykin minulle varsinaisesti vasta jouluna.

Utrio-hyllyssä ei enää varsinaisesti ole tilaa, mutta muutama minulta edelleenkin puuttuva teos kelpaisi siitäkin huolimatta... Hiljakseltaan olen kartuttanut kokoelmaani antikvariaateista. Muutaman vanhan kirjan on tuonut Pukkikin. Kyllä Pukki tietää!

Tämä oli ihan paras "synttärilahja" vuosikausiin!

Ensimmäinen joululahja

Osallistuin tänäkin vuonna Joulureen salainen jouluystävä-lahjavaihtoon.

Viime viikolla posti toi ensimmäisen joululahjani, ja mitä kaikkea ihanaa siitä paljastuikaan! Kranssipohja, tarroja, 3D-kuvia, neljä koriste-sydäntä, kultainen mustetyyny ja herkkutikkuja kissoille. Kuviin tunkenut Felix ei voi valitettavasti noita syödä, mutta jääpähän toisille enemmän.

Kiitos salaiselle jouluystävälleni! Tässä riittääkin puuhaa syysilloiksi :)

Säilöntää

Syksy on säilömisen aikaa, kuten useampaankin otteeseen on tullut todettua. Sain yhdeltä koulukaverilta kurkkulahjoituksen ja tänä syksynä tuli siis säilöttyä ensimmäistä kertaa niitäkin. Kaksi muuta koulukaveria toivat puolestaan omenoita ja tyrnejä saimme tutuilta. Siinähän sitä onkin jo melkoisesti enemmän, mitä vain omalta maalta olisi tullut!

Kurkuista tuli maustekurkkuja, tyrnit pakastimme sellaisenaan ja omenat muuttuivat omenakanelihilloksi. Tämä on ehdottomasti yksi syksyn parhaimmista puolista!

Leppoisaa sunnuntai-iltaa toivotellen, 

Saunaan, saunaan

Saunaan, saunaan,

tule lautehille.

Siell'ei tilaa murehille

eikä syytä huoleen.

Näin lukee mökillä saunan ovessa olevassa kyltissä, eikä ole kyllä laisinkaan huonosti sanottu!

Hirmuinen väsymys on painanut niin kehoa kuin mieltäkin viime viikkojen aikana, mutta nyt ei ole lomaan enää kuin viikon verran aikaa. Kyllä sen ajan jaksaa aina jotenkuten.

Kiitän kovasti Myrskyä ja Minnaa Photoscape-vinkistä! Latasin sen koneelle ja nyt sitä täytyy opetella vielä käyttämään. Melko helppokäyttöiselle se kuitenkin näyttää ja on mielestäni sikäli helpompi kuin Photobucket, että ei tarvitse ladata kuvia erikseen nettiin muokkausta varten. Jes! Toivottavasti tämä tietää nyt paluuta normaaliin blogi-arkeenkin.

Monta asiaa on jäänyt nyt toteuttamatta, yhtenä esimerkkinä Saaripalstalta saamani kylä-haaste. En ole unohtanut! Lisäksi olen vieraillut todella laiskasti teidän muiden blogeissa, anteeksi. Mieluummin olen iltaisin nukkunut päiväunet, kuin avannut enää konetta kotona. Kiire on paha kaveri, samoin stressi ja siitä johtuvat ongelmat kehossa ja mielessä. Vaikka niitä molempia pitäisi välttää, aina se ei onnistu.

Nyt kuitenkin iltapalaksi glögiä ja pipareita...

Rauhallista lauantai-iltaa teille kaikille!

Sipulimysteerin mietintää syntymäpäivien lomassa ja jälleen anteeksipyyntö

Tänään on juhlistettu taas yksiä syntymäpäiviä, tosin ei omiani. Eilen kuitenkin leivoin taas kakkuja melkein koko illan, lakka-kinuskikermakakkua ja lohivoileipäkakkua. Kärsin vain sellaisesta ongelmasta tällä hetkellä, että toisella käyttämälläni koneella ei ole toistaiseksi minkäänlaista kuvankäsittelyohjelmaa ja olen todella laiska siirtämään kuvia Photobucketiin muokkausta varten... No, eiköhän tämä ongelma ratkea lähiaikoina!

Sitten minulla on jälleen anteeksipyyntö esitettävänä: tällä kertaa Felixille! Olen nyt järjestelmällisesti unohtanut kaikkien kissojen nimipäivät tänä vuonna. Sanottakoon puolustuksekseni se, että olin tuolloin 6. päivä todella kipeänä. Poika on kuitenkin saanut paljon rapsutuksia hyvitykseksi!

Viimeisenä kerron sipulimysteerin, johon otan mieluusti vastaan apuja, jos jollain on sellaisia tarjota. Nostin valkosipulit maasta viime viikolla ja mikä yllätys niissä odottikaan - sipulit olivat todella pieniä, eivät olleet kasvaneet juuri ollenkaan!? Lyökit olivat todella hyvät ja vahvat, samoin sipulin juuristo, mutta itse sipuli jäi ihan olemattomaksi. Melkein samankokoiseksi kuin istuttamani kynnet! Missä siis vika? Kerrottakoon tässä lähtökohdiksi, että kasvatin sipulit kohopenkissä ja laitoin kesäkuussa penkkiin ruohokatteen. Lannoitin sipuleita keskimäärin kolmen viikon välein, kanankakalla ja merilevällä sekä kerran ruokakasveille tarkoitetulla teollisella lannoitteella. Vettäkin sipulit saivat pääosin päivittäin. Koulukaverini ehdotti silti kuivuutta, onko teillä muilla ehdotuksia, mikä meni vikaan tänä vuonna? Kaikki vinkit ja ehdotukset otetaan kiitollisina vastaan!

Ps. Meille satoi ensilumi keskiviikkona! ♥