Peljästys

Tämä päivä on repinyt hermoja ja kyynel on ollut herkässä, vaikka kaikki onkin nyt hyvin.

Jouduimme menemään tänään eläinlääkäriin, kun matkustusongelmiksi luulemani oireet näyttivätkin olevan muuta ja jatkuivat vain. Toki ennenkin on ollut matkapahoinvointia, aina, mutta nyt siis oirehtiminen jatkui.

Eläinlääkärissä tuli melkolailla yllätyksenä, kun poika jouduttiinkin nukuttamaan. Sydäntä riipi katsoa, kun pikka raasu nyykähti nenälleen. Nukutuksessa tyhjennettiin virtsarakko ja otettiin verikokeet. En oikein osaa kuvailla sitä tunnetta, kun pieni vietiin pois näkyvistä. Mieli täyttyi kaikista kauhukuvista, mutta onneksi se kuitenkin meni hyvin. Virtsatietulehdusta ei ollut, mutta munuaisissa tai maksassa saattaa olla jotakin. Vaikka voi olla, että onkin vain jokin ohimenevä häiriö vain. Saatiin antibioottia, särkylääkettä ja virtsatielääkkeitäkin kaikesta huolimatta, kun ei juo niin kovin kunnolla.

Heräämistä odotin kuin kuuta nousevaa, olin varmaankin lähes neuroottinen kun tarkastin että poika varmasti hengittää. Onneksi herääminen meni kuitenkin ongelmitta, ja poika on nyt jo melko reipas.


Ei kuitenkaan tehnyt mitään alleen, eikä oksennellutkaan. Herättyään söi ja joi vähän ja on torkkunut melkolailla äidissä kiinni uusia unia. Onneksi.

Ensi viikolla tulevat verikokeiden tulokset, sitten katsotaan tarvitseeko lääkitä vai ei. Ja murehditaan sitten jos tarvitsee murehtia. Jospa ei.

Vaan kyllä sitä varsinkin näinä hetkinä muistaa, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä.

Mitenkä elämä olisikaan tyhjää ilman tuota karvalasta!