Puut ovat olleet meillä erittäin suuri hitti, jo ihan ensimmäisistä viikoista lähtien. Päiväunistakin vähintään puolet nukutaan puissa. Tähän saakka meillä on ollut vain pienempiä puita ja vihdoinkin päätin satsata suureen, kattoon saakka yltävään kiipeilypuuhun.
Ehdin kuitenkin napata vain muutaman kuvan ennen kuin selkäni sanoi sopimuksensa irti. Eilen sitten annoin periksi ja kävin päivystyksessä otattamassa pari piikkiä, noidannuoli kun jatkoi vihoitteluaan eikä mennyt entisillä lääkkeillä ohi. Siinä vaiheessa kun lapsosten ruokkiminen oli mahdotonta ja hiekkalaatikoiden putsaaminen vielä mahdottomampaa, lähtivät kissat jälleen mummolaan muutamaksi päiväksi. Äitini kyllä mummottaa oikein mielellään!
3 kommenttia:
Onneksi on mummo, tai siis äiti ;-) Kissoillasi on niin kauniit, ohuet raidat, oikein valioyksilöitä näyttävät olevan. Ihanan uteliaita tukijoita!
Siellä ne tutkiskelee puuta,että mitähän tämä nyt on,uteliaisuus voittaa lopulta,on lokoisaa välillä kellistellä ja ottaa rennosti,kauniita kissoja ovat♥
Äidit on parhautta :)
Kiitos!
Lähetä kommentti