Kävin tänään äidin kanssa hautausmaalla viemässä kynttilän ja kukkia isän muistolle. Uskomaton määrä lunta! Toisaalta, tuolla alueella on aina ollut paljon lunta... Nimittäin n. 50 metriä vasempaan, niin meidän entinen kotimme sijaitsee siinä. Äidille taisi olla liikaa, kun näki makuuhuoneen ikkunasta haudalle. Näki aina tarkastaa, paloiko kynttilä vielä. Eikä se kyllä ollut herkkua kenellekään, varsinkaan kun isä kuoli kotona. Ehdimme asua kahdestaan tuossa talossa vähän yli vuoden, muutimme pois paikkakunnalta seuraavan vuoden hiihtolomalla. Ja nyt olen ollut paluumuuttaja jo yli neljä vuotta, niin se aika vain kulkee eteenpäin.
Jätimme lumen koskemattomaksi ja laitoimme kukat ja kynttilän vain haudan kohdalle lumipenkkaan.
Lepää rauhassa isä, missä ikinä sitten oletkin.
2 kommenttia:
Otan osaa, olet kokenut suurta surua paljon nuoreen ikään nähden. Onpa todella kaunis kuva, kun kukat ja kynttilä ovat hangessa - ja onpahan hanki, kun hautakiviä ei erota ollenkaan.
Kiitos. Aika kuitenkin parantaa, tai ainakin auttaa eteenpäin. Aivan hurjat hanget on tosiaan! Tuntuu ettei pääse välillä eteenpäin, kotipolkukin on aivan ummessa välillä. Kotiini kun ei mene kunnollista tietä, vain pieni poluntapainen. Siihen kun sitten tieltä vielä aura-auto tupsauttaa kovan kasan, niin onpa kotiinpääsy hankalaa!
Lähetä kommentti