Toipilas

Pikkuinen toipilas-Eeniski.

Kuva on otettu puolivuotissynttäreitä varten,
meillä oltiin tosiaan puolivuotiaita 28.12.
Painoa tällä pikkuisella oli tasan kolme kiloa
(ja Magnuksella 3,6 kg ja Esterillä vähäiset 2,3 kg).

***

Juuri nyt meillä voidaan ihmeellisen hyvin, mutta Fabun tapauksesta viisastuneena en enää hehkuta sitä täällä, että kissani voisi hyvin. Kesäkuussa nimittäin ehdin kertoa iloisena siitä, miten kissa oli sittenkin loistokunnossa, kunnes sitten lähtikin viimeiselle matkalleen vain viikkoa myöhemmin. Nyt sanotaan että meillä voidaan toistaiseksi hyvin!

Felix oli aika huonona tuon taudin pohjalta. Taisi lopulta oksentaa enemmän kuin Ester, mutta Magnuksen kanssa melko tasoissa. Magnus vain on jykevämpää ja topakampaa tekoa, joten Magnuksen kuntoa tuo tauti ei kauheasti huonontanut.

Tapaninpäivän Felix tosiaan oksenteli ja sama jatkui vielä yölläkin, joten 27. päivä napotimme aamukahdeksalta klinikan ovella. Felix oli hyvin kuivunut ja reppanalla oli vähän kuumetta, joten pikkuinen jäi klinikalle tiputukseen ja sai primperanin lisäksi myös metacamia suonensisäisesti kuumeeseen.

Iltapäivällä sain hakea vauvani kotiin, ja pakko sanoa että kyllä siinä tirahti useammatkin kuin yhdet itkut sitä odotellessa. Pelotti niin vietävästi että ei kai vaan taas käy huonosti. Myös poikaa pelotti melkoisesti yksinään siellä klinikalla kuulema ja taisi olla melko tyytyväinen kun pääsi kotiin.

Sitten koetin ottaa muistoksi kuvia pienestä tassu-paketista. Kuvattava ei ollut täysin samaa mieltä ja pakeni ensin pöydän alle ja siitä makuuhuoneeseen.

Kunnes sitten makuuhuoneessa onnistuimme nappaamaan yhden välttävän kuvan pienestä kädestä.

Sitten lupasin, että nyt syödään mitä vain pikkuinen haluaa ;)
Ja söikin aika reippaasti, ottaen huomioon että pientä piti vieläkin lisäjuottaa pikkuisen ruiskulla.
Helpotus oli ilmeisesti valtava kun suussa maistuikin normaali vesi inhojen troppilitkujen sijaan!

Sairaita kissoja oli kuulema melkoisesti ainakin täällä meidän seuduilla. Lääkäri-parka päivysti koko joulun yksinään, ja sanoikin olevansa pikkuisen sekalainen jo joulun jäljiltä. Oli yötkin täynnä leikkauksia kun vanhemmilta kissoilta piti epäillä pahimmissa tapauksissa suolitukoksiakin, vaikka tämä sama tauti mitä ilmeisimmin oli niilläkin. Kissaressuja!

Sellainen oli siis meidän joulu vuosimallia 2010. Huolta, surua ja puklujen siivoamista selkä vääränä, mutta myös helpottuneisuutta joulukuun loppupuolella.

Toivottavasti tämä vuosi on pienille helpompi!