Nyt koirat olivat kotiväkineen meidän mummolassa kyläilemässä ja minäkin palasin juuri parahiksi sukuloimasta. Vaan mitenkäs kävikään? Mamma-koira katosi melkein heti meille tultuaan. Ei tullut kutsuttaessa eikä näkynyt jälkeäkään. Koira oli kadoksissa muutaman tunnin ja sitä etsittiin lähialueilta ja jopa kotoaankin, josko olisi juossut sinne metsien läpi. Ei ole karannut kuunaan tällä tavoin, ja koiralla on kuitenkin ikääkin jo 11 vuotta.
Puoli kymmenen maissa koiruli kuitenkin palasi takaisin, kovasti märkänä ja väsyneenä. Liekkö jahdannut jotakin pitkin peltoja ja metsiä.
Onneksi palasi, niin kaikki saavat nukkua rauhassa!
Palailen myöhemmin mukavien kommenttienne pariin, kunhan kotiudun vielä huomiselta sukulointireissulta.
4 kommenttia:
Hui, miten huolestuttava karkuretki! Onneksi päättyi onnellisesti ennen yön tuloa, ei muuten tosiaan tulisi uni kunnolla silmään.
Nyt mamma nukkuu onnellisena omassa "sängyssään" ja emäntänsäkin käy huojentuneena levolle
Huoh. Onneksi karkulainen palasi. Voin helposti kuvitella huolen määrän, ja kaikki kauhuskenaariot mitä mieleen tuleekaan...
Saila: Onneksi tosiaan! Kesti kuitenkin ihan liikaakin, toisin sanoen olisi saanut jäädä tapahtumatta kokonaan...
Äiskä: Onneksi!! <3
Myrsky: Kummallinen on mieli, kun heti ensimmäisenä pelkää kaikkein pahinta :(
Lähetä kommentti