Joulukuun neljäs

Kiitos teille kaikille edellisen postauksen kommenteista!

Tänään kerronkin teille Felixin kuvan siivittämänä kulkurista, joka napattiin tänään kiinni mummolassa. Kulkuri on punavalkoinen kuten meidän Ester ja Magnuskin. Tähän saakka kissa on pyörinyt mummolan liepeillä satunnaisesti ja ilmojen pakastuessa yhä enenevissä määrin. Mummolan väki on kysellyt lähitienoiden taloista, josko kulkuri kuuluisi jollekin heistä. Kukaan ei ole myöntänyt omistavansa kulkuria, joten nyt kissalle on lämmitetty ulkosaunaa ja siellä se on majaillutkin mielellään. Aikaisemmin kulkuri ei uskaltanut kiinni, mutta tänään nälkä ja kylmyys taisivat voittaa arastuksen ja kissa oli tullut ihan syliin saakka. Sisällekin olisi kaiketikin tullut, mutta toistaiseksi kulkuri on ulkosaunassa, kunnes keksitään mitä hänelle tehdään. Ruokakin oli maittanut erittäin hyvin, kolme annosta oli kadonnut massuun varsin kepeästi. Jos viimeistenkään kaukaisempien talojen asukkaat eivät omista kulkuria, täytynee tehdä ilmoitus löytyneestä kissasta. Jollei kukaan ilmoita etsivänsä kulkuria, täytyy miettiä uudestaan mitä hänelle tehdään. Ihan ensimmäisenä en uskalla ottaa vierasta kulkukissaa sisäkissojen keskelle, mutta katsotaan sitten asiaa lääkärintarkastuksen jälkeen, mikäli on tarve asiaa pohtia.

Tässä lienee jälleen kerran hyvä muistutus siitä, että kesäkissat ovat edelleenkin nykypäivää. Sellaiseksi epäilen kulkuria, sillä kissa ilmestyi mummolan maille loppukesästä ja on norkoillut lähialueilla siitä lähtien. Kesäkissoista tulee aina mieleeni tämä surullinen runo:

"Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.

Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.

Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin" 

Huomenna menen katsomaan kulkuria ja otan jokusen kuvankin. Pidetäänhän yhdessä huoli siitä, että kesäkissa-ilmiö alkaisi jo pikkuhiljaa loppua! Viime kesän kulkureilla alkaa olla jo tiukat paikat näillä säillä, jolleivat pääse jonnekin lämpimään ja saa ruokaa.