Muistojen arkisto aukenee: Pojat pieninä

Sain vihdoin ja viimein tehtyä erään asian, jota meidän huushollissa voidaan nimittää varsinaiseksi uroteoksi... Nimittäin sain ladattua kännykän muistikortin kuvat tietokoneelle, joten minulla on nyt noin 5000 arkistoimatonta ja JULKAISEMATONTA kuvaa koneella! Tämä on ollut tavoitteena jo vuodesta 2009 saakka, mutta hiljaa hyvä tulee...

Eli nyt lähiaikoina tulette näkemään armotonta kissakuvien tykitystä, sillä kuvasin esimerkiksi kolmosten vauva-aikana suurimmaksi osaksi kännykällä. Se kun on lähes aina läsnä ja helposti saatavilla. Joten jos kissakuvat eivät innosta, niin nyt kannattaa viimeistään lopettaa lukeminen! Ei silti kannata huolestua, sillä en nyt ihan kaikkia kuvia aio tietenkään julkaista, mutta monta tosi mukavaa kuvaa kortilta kuitenkin löytyi.

Tässä ensimmäisessä muistojen postauksessa on kuvia siltä ajalta, kun orvot kissapojat Magnus ja Felix tulivat elämääni heinäkuussa 2010. Ester liittyi jengiin vasta elokuussa 2010, vaikka samaa pentuetta onkin. Jälkikäteen on helppo harmitella, että miksen ottanut Esteriäkin ihan heti. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan! Onneksi kaikki ovat kuitenkin nyt yhdessä. Joten tässä paluu heinäkuuhun 2010, olkaa hyvät:

Tässä on Felix ensimmäisenä iltana, kyllä pientä kissaa osasi pelottaakin!

Tässä on puolestaan Magnus muutaman päivän jälkeen.

Monessa paikassa tuntuu olevan jokapaikanhöyliä, myös meillä. Tämä kirja on aika repaleinen, mutta tallella tietysti (Douglas Adams; Linnunradan käsikirja liftareille).

Tämä maja heitti henkensä jo aikaa sitten, mutta edelleenkin tuntuu omituiselta, että kissat olivat NOIN pieniä. Nyt ei yksi kissa mahtuisi kunnolla samanlaiseen majaan.

Tässä lelussa ei ole enää tuota heiluvaa hiirtä, mutta muutoin se on tallessa, 

vaikkei sillä leikkiminen enää kiinnosta samoissa mitoissa mitä pikku naskaleina.

Tämän kuvan oton muistan äärettömän hyvin. Silloin oli ensimmäinen poikien kokema ukkosmyrsky ja Magnusta pelotti lopulta aivan kauheasti. Felix oli reipas, eikä tajunnut ukkosesta oikein mitään.

Onneksi Magnukselle ei jäänyt ukkosen pelkoa, silloin voisi olla ikävä viettää kesäaikoja.

Tässä pojankoltiaiset leikkivät mummolassa.

Pus ja moi, tätä on luvassa PALJON lisää!