Poika joutui taas viime yönä klinikalle, ei pärjännyt kotona kuin hetken.
Keuhkoista paljastui muunnoksia, hengittää vaivalloisesti. Sai viime yön happea ja laajakirjoista antibioottia.
Jos on keuhkokuume, on vielä vähän toivoa, mutta jos ei ole, niin lopun hetket on käsillä.
Mietin viime yön ja tämän päivän, kuinka voisin antaa lopetuskäskyn jos siihen tilanteeseen nyt mennään. Jos saisin, niin toisin pojan pariksi tunniksi kotiin käymään, jotta saataisiin olla vähän aikaa niinkuin mitään pahaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
En tiedä.
2 kommenttia:
Minulla ei ole enää sanoja; tuntuu puolestasi niin pahalta... <3 Toivon, toivon silti...
Niin minäkin toivoin, loppuun saakka.
Lähetä kommentti