Mökkimaisemissa

Heinäkuun viimeistä viedään! Ehdin sentään käymään mökillä, vaikka pelkäsin etten ennätä laisinkaan. Viime viikolla siis muiden askareiden lomassa vietin ruhtinaallisesti yhden päivän mökillä. Jos ensi kesänä ei ole remonttia (ei pitäisi olla...), niin toivottavasti sitten ehtisi olemaan reilusti enemmän siellä.

Siinä se takka nyt nököttää ja on vaan edelleenkin ihan pakko hehkuttaa, miten paljon enemmän tilaa meillä nyt on! Tuntuu että koko tupa on uudistunut kertaheitolla. Vielä kun ensi kesään mennessä ehtisi ompelemaan nuo uudet tuolinpäälliset ja laittamaan ruokapöydän kuntoon, niin ai ai...

90-luvulla täällä vietettiin vielä talvilomiakin, mutta isän kuoltua en muista kenenkään olleen täällä talvisin. Nyt kelpaisi toteuttaa sekin suunnitelma ihan eri tavalla. Mökillä on aina peruslämpö päällä, mutta ei se alle kymmenen asteen lämpö kovin paljolta tunnu jos tuonne tulee talvipakkasilla yöpymään! Nyt on ihan eri meininki, kun on varaava takka.

Keittokomerolle ei olla tehty toistaiseksi yhtikäs mitään, mutta ehkä aikaisemmin mainitsinkin jo siitä, että ovet olisi tarkoitus vaihtaa uusiin. Sekin piristää jo kummasti, sillä rungot ovat edelleenkin todella hyvässä kunnossa eikä tuossa pienessä kömmäkössä ole tilaakaan hurjille remonteille. Ruokapöytä nököttää tuvassa ja sen olen ajatellut vahata valkoiseksi. Puusohva ja apteekkarinlipasto saavat jäädä mäntyisiksi. Television alle etsin jossain vaiheessa toisenlaisen hyllykön, ehkä ovellisen.

Tilaa koko mökissä ei ole kuin n. 50 neliötä, sisältäen tuvan, yhden makuukamarin, keittokomeron ja saunatilat. Pumppu nostaa saunaan veden järvestä, muutoin ei ole juoksevaa vettä. Uusi sisävessa on sähkökäymälä, joten sekään ei tarvitse vettä eikä viemäröintiä. Sähköt meillä sentään siis on! Eikä mökin mielestäni mikään luksusmökki tarvitsekaan olla, tai sittenhän se olisi vain kakkoskoti. Tiskitkin tiskataan käsin vedellä, jonka puukiuas lämmittää. Pyykinpesu hoituu sitten kotona, jollei nyrkkipyykkiin tahdo ruveta. Syystä tai toisesta tuollaisia arkiaskareita tekee ihan erilaisella innolla mökkimaisemissa kuin kotona. Mistäköhän se johtuu?

Hauskaa heinäkuun viimeistä kaikille, otetaan ilo irti elämästä!