Osku

Meillä on aika oiva remonttimies, vai mitä sanotte?

Nimesin oravan Oskuksi. Lapsena minulla oli satukirja, jossa seikkaili Osku-orava. Sitä kirjaa luettiin paljon. Kyseessä on tämän kevään poikanen, tosin nimestään huolimatta en kyllä osaa sanoa kumpaa sukupuolta kurre on. Jos se on tyttö, niin sitten se on tyttö nimeltä Osku. Ei nimi oravaa pahenna.

Osku on melkoisen kesy ja tänään Osku löytyi mökin keittiöstä, katon rajasta hyllyn päältä. Emo-orava tuli oikein hakemaan poikastaan pois remontin keskeltä. Ei kestänyt kovinkaan kauan, kun pikkuinen oli takaisin terassilla ja jälleen sisälle tulossa. En tiedä, miksi remonttihommat kiinnostivatkin niin kauheasti pientä oravaa. Utelias poikanen onkin kyseessä, joten saamme kyllä olla hieman varuillamme ettei kurre karkaa yksinään sisätiloihin. Nyt keittiössä ollessaan Osku oli tutustunut läheisemmin jääkaapin ovessa oleviin magneetteihin ja koristekirnuun.

Jo lapsena pääsin tutustumaan melkoisen kesyyn oravaan, kun naapurin setä kesytti oravan. Hänen (siis oravan!) nimensä oli Holkkonen ja minäkin sain käydä syöttämässä sitä pähkinöillä. Kävi oikein kädestä hakemassa ruokaa! Holkkosen loppu oli kuitenkin surullinen, sillä se ujutti itsensä matkan ajaksi autotalliin eikä se enää päässyt sieltä pois. Toivottavasti Osku on varovaisempi eikä jää nalkkiin sisätiloihin, sillä mitään oravalle sopivaa syömistä mökillä ei juurikaan ole...

Kuva on otettu parinkymmenen sentin etäisyydeltä, ei lähtenyt karkuun. Hurjan kesy.
Ja ah, niin suloinen ja söpönen pieni!